650 jakkara ja tankkinahka restauroitu ja koeajo suoritettu. Pelaa kyllä varsin viihtysästi. Omaan silmään kyllä yksi hienoimmista kamppeista mitä 90 luvulla oli. Vielä pienen remontin joutui tekemään, käynnistinnaru oli mallia puuilo ja rispaantui melko nopeasti. Sen tilalle vaihtelin cobran narun, jota ei saa poikki edes raktorilla kiskomalla XCR kanssa eka lenkillä ilmeni vaimeaa vinkumista tyhjäkäynnillä. Diagnosoitiin se vesipumpuksi ja siihen crankshopilta uudet rojut. Ainakin 50kilsan koeajolenkillä kaikki pelitti ok. On kyllä kaikista omista vintageista holtittomin kampe. Moottorin reagointi on ihan toista luokkaa kuin missään muussa ja piikkimatto puree polanteeseen melko hanakasti. Kevättä kohti mennään
Hienoja pelejä! Sullahan on kohta kalustoa jo vintage-kelkkamuseon perustamiseen. Ehditkö ulkoiluttaa kaikkia? Itsellä meinaa jo 3 kelkan kanssa olla ongelmia, ettei bensat vanhene tankkiin
Joo eipä sitä nykyään kummosia kilsoja enää tuu. Jokaisella jonkunlainen lenkki että koneet pysyy öljyssä. Aurinkoisena päivänä käy vähän kurvaileen ja tietty tulppiosafarin ja muutama muu pienempi ajelu kauden aikana. Enempi nuo on vaan harrastus niinku pienoismallien rakentelu
XCR800 ? Nyt HELEVETTILÄINE. Akka postailee sohvalta jotaki lynksin kuvia millä Pissis-Kelmit ajaa. Koska tämä syttyy. En jaksa odottaa... Oho olis pitäny lukea ensin..
WSA korkki kiinni XCR koeajoa nyt takana sen pari sataa kilsaa. Sattu kerrankin keli kohilleen. Hyvin pelaapi, voimansiirtoa tuossa on usiammalla variaatiolla kokeillut ja tuntuupi että saa olla näin kun pysyy suunnilleen thundercatin kyytissä.
Alkaa vintagekausi olemaan taputeltuna. Eipä sitä selvitty taaskaan ilman remonttia. Cobrasta levisi pannu ja tekasin koko mokkulan alakertaa myöten uusiksi. Reimondi takoi akselin viidestä satkusta nolliin, reilu 3000km ajettu cvtekki oli täydessä lyönnissä. Olipa samalla hyvä tarkistaa kiertoluistin ajoitus mikä tietysti oli entisen korjaajan - eli minun osalta monta astetta huti. Nyt käy paljon paremmin joka suhteessa. Kulkupuoli on yhä jotenkin hukassa, variaattoreita on saanu ruuvata urakalla ja siltikään ei takavuosien 160kmh merkkiin päästä. Jääpä ens talveksikin jotain mietittävää. Vintageviikolle lähdin kahden kamppeen taktiikalla. Mach Z näki Tulppiosafarin ja jatkotulppio mentiin Cobralla. Reipas 800km vedettiin kuuteen päivään rallia pitkin kairoja ja oli kyllä lysti! Mäkki pelitti ihan hyvin, vaikkakin Tulppion pattisuorat ei ominta paikkaa tuolla pelille ole. Takaiskarit sanoivat sopimuksen irti noin 100km jälkeen ja loppumatka hakattiin sitten kääntöpyörät tunnelin sisällä, onhan se ainakin 5cm vähemmän joustoa mitä iskarit ehjänä Vintilänkaira Jatkotulppio muumilaaksossa Eikä se kausi vielä tähän lopu
Kesällä ei juuri kummosia vintagen rassailuja tarvinut tehdä. Perus huoltoja kelkkoihin, tosin Mach Z oli lähellä isompaa tuhoa kun öljypumppu oli purkanut toisen kiinnityspulttinsa moottorin alle. Mutta jotain vielä parempaa projektien osalta tehtiin. Sledder pelin kaveri käväsi 3D kameran kanssa kylässä ja kuvailtiin muutamia vintagehelmiä peliin mukaan. Enää ei tarvi varoa meneekö Cobrasta pusuhuulet läjään, virtuaalisesti voi vetää niin että pusikko rytisee
Harvinaisen vähillä kilometreillä meni tämä talvi. Tietenkin remonttia yhtälailla kohtuu vähän, lähinnä ylläpitävää huoltoa. Cobralla kävästiin jäämerellä mutkin, kaikki pelitti niinkuin vuonna 1993. Mukava oli reissu, tuosta pääsee elokuvan mukana viiliksiin, osa 2 sarjasta tulee joskus kun jaksaa jatkaa editointia. Ja XCR pollella kävästiin Kainuussa safaroimassa Ajomäärästä huolimatta ollut kyllä hauska talvi tämäkin talvi!
Talvi tulossa ja uus projekti potkittu tulille. Liekköhän on aika kullannut muistot, kyseessä on nuoruuden Hemmon mielestä maailman paras pattihakkuri. Semmoisen mielikuvan jätti koeajot 31 vuotta sitten. Aihio on kohtuu kopillaan oleva kampe, mutta kyllähän tässä niin kävi että jokaikinen osa suunnilleen piti värkkäillä uusiksi ja kuntoon. Tällä hetkellä ollaan vielä siinä tilanteessa ettei ole oikeastaan mitään valmista, moottoria lukuunottamatta.
Joo varsinkin näissä cobrissa näkyy tuo syyshuollon tarve melko selkeesti 30vuoden jälkeen Rungot on kyllä uskomattoman pehmeitä, ilmeisesti tuo rauta tykkää alkaa repeämään mäiskäämisen seurauksesta. Mutta ehkäpä tämä vielä keväthangilla liikkuu omin voimin taas.
Askel pitemmällä ja liikahtaapii myös omin voimin. Kuomu on vielä alkuperäinen Giantin nähnyt, mutta eiköhän tuoki jossain vaiheessa päivitetä hieman tuoreempaan versioon. Kelpaa kyllä näinkin, mutta uuttahan tässä oltiin tekemässä
Noniin sehän oli ja meni talvi 2026. Suurin odotuksin lähdettiin joulun välipäivinä ajamaan Racingi lynxiä sisään. No sehän päättyi siihen että täydeltä kaasulta moottori jumiin ja motivaatiota hakemaan. Yllätys olikin suuri, kun se loksahti hinauksen jälkeen auki ja kävi yhä kahdella. Tuolla mentiin sitten maaliskuulle asti, toki aika vähällä ajelulla. Ennen Tulppiota arvelin kuitenkin että parempi se on kokeilla ajaa uudelleen jumiin, kun se oli niin mystinen narskahdus vakio moottorilta. Taas suunnilleen täydeltä kaasulta jumiin, hetken päästä irti ja kävi kahdella. Ei auttanut kuin purkaa koko moottori ja alkaa etsimään juurisyytä. Kone siis krymppasi toiselta puolelta reunoista, molemmilla kerroilla sama sylinteri (0.5 ylikokoon porattu joskus). Vaihtelin tilalle vanhan hyvän ylikokomännän, muokkasin vähän roiskeläppää tukevammaksi ja laittelin myös toimivan lämpömittarin. Veikkaan että kyseessä oli lämpö+sovite mikä nyt ei vaan mätsännyt tällä kertaa. Kenttätesteissä kone pysyi ehjänä ja takki auki itäkairaan. Tällä mentiin sitten Tulppioon kokeilemaan, mitä se sanoo. Sallasta ajeltiin Naruskalle, Sieltä tulppioon ja takaisinkin muutaman ketunlenkin kautta. Kyllä pyörähti kivi syämmeltä, kun mitään ei hajonnut ja tuo pikku kirppu oli jopa ihan hauska peli ajella. Lunasti vanhat muistot keväältä 1994, kun tällaista uutena pääsi testaamaan. Lopputulemana olikin varsin hyvät fiilikset, 320kilsaa Tulppiossa ja loput päälle.
No sitten se toinen loppuhuipennus eli jäämeren safari 2026. Sinne oli teemana Polaris 650. Oma 650 oli levännyt Loppiaisen Kiimalampisafarilta pari kuukautta. Pikku elvytys tehtiin uudella kytkimellä ja iskarihuollolla ennen reissua. Paketissa olis ollut myös kaikki uudet yläkerran rojut, mutta mitäpä niillä tekee ku vasta 10v sitten tehty kone. Ajeltiin rapia 500 kilsaa pitkin poikin yläperiä ja löydettiinhän sitä lopulta jäämerillekki. Siinä välissä tosin tehtiin yhdellä Norjalaisella huoltoasemalla se 10vuotishuolto mun triplettiin mikä jäi kotona tekemättä. Korkkas niinkin yllättävä asia kuin neulalaakeri ja siinä samassa rytäkässä meni myös männän helma poikki. Mikä lie oli järjestys, mutta tuuria ainakin oli mukana. Ei hajonnut mitään muuta kuin nuo pari pientä varaosaa, jotka sattuivat vieläpä olemaan huoltoauton kontissa mukana. Pari tuntia siinä meni ihmetellessä ja kohta sitä taas mentiin Tenojoen suistoa pitkin kohti jäämerta uusilla koneen osilla. Kolmas kerta vintageilla jäämerelle. Ollut kyllä hauskoja reissuja ja hitsaa kyllä ukot hyvin yhteen kun koskaan ei tiiä kenen laitos purkautuu välille
