No niin. Laitetaanko muisteloita ja kuvia mahdollisuuksien mukaan? Tällä lähdettiin Vuosi on jtn 80/90 taitteessa, kelkkana - 69 olympique (?) paikka : soivio-riki-tursas (kuusamo) akselilla.
Vuonna 1984 300 ski-doo olympiquella joka oli vm. 1972, valitettavasti ei ole kuvia harmi.Paikkana Kainuu ja jormua. olin silloin 10vuotias. Lunta oli paljon pellolla ja se oli puuteria niin eihän sillä pitkiämatkoja päässyt aina kun alkoi kaivamishommat.Silloin ei ollut ilmastonlämpiämis höpinöitä oli pakkasta ja lunta. keväisin oli aina hanget silloin oli mukava ajella kelkalla kun se oli niin helppoo.Rulla-alustaisille ja ilmajäähdytteisille se ei ollut ongelma. Siitä se kelkkailukärpänen puraisi sitten.
Junnuna sai testailla "varovasti" tutun kelkkoja, ja sehän oli sitä että kun pääs talon nurkan taakse niin urku auki. V-max 700 jäi kyllä mieleen kytemään, oli juniorille aika tajunnan räjäyttävä kokemus äänen ja vauhdin puolesta. Ja näyttihän se upealta punaloistossaan. Aika oli lienee jotain 90 luvun alkua. Lisäys viestiin; aloin mielenkiinnosta katsella tietoa ko. kelkistä ja onko niin että v-maxia ois valmistettu -97 eteenpäin. Noo muutamia vuosia sinne tänne..
Taidetaan olla samaa vuosikertaa. Meille tuli ensimmäinen kelkka keväällä -84. AC Jag 340 Suzukin Spritillä ja lyhkäisellä kassahihnalla opetutti keikkailun aakkoset aika nopeasti. Vuonna -91 taloon tuli ylivuotinen GLS 3500:n ja voi pojat että latu maistui Siitäpä lähtien ollutkin vain Lynssejä pl. Yksi Polaris
Taitaa olla joskus -90 luvun puolenvälin kun pikkupoikana pääs ekoja kertoja yamahan 340 ET:llä ajelemaan itekseen, yleensä vettä hakemaan lähteestä mökille. Mutta tuli sitä joskus ylimääräinen lenkki heitettyä.
n. 7-8 vuotiaana aloittelin ukkivainaan Olympiquella vm. 74 sekö samoihin aikaan Isä-ukon Trapper 5000:lla. Täytyy sanoa, että ilmeisesti ollut jätkä pienenä aika riskissä kunnossa, kun harjoittelut muistikuvien mukaan sujui ihan hyvin, tuollaisellakin panssarivaunulla. Joskus taisi pitää Isä-ukon käydä kaverina lapioimassa Tuo Ukin Olympique taas oli kokonaan oma lukunsa ja sitä, jos mitä aikanaan rassailtiin. Muutaman vuoden jälkeen siirryttiin Safari L kelkkaa ja siitä se sitten lähti. Tuolla ajeltiinkin traktorikortilliseksi saakka.
90-luvun alkupuolelta ensimmäinen kerta. Sodankylän mummolassa 5900:lla pääsin ajamaan papan istuessa kelkan kyydissä ja ohjeistamassa. Muu perhe mummoineen reessä. Pappa neuvoi ja moitti aloittelijan nykivää kaasunkäyttöä ja eihän se 10v ensikertalaiselta varmaan tasaista ollutkaan. Taisi jännittääkin aikalailla, että onnistuuko homma. Suoran reitin päästä aukesi järvi näkyviin ja painoin kaasun vähän neuvoista suivaantuneena pohjaan. Pitkälle järven jäälle mentiin lusikka tangossa, kunnes pysäytin kelkan ja kysyin tarakasta tukea ottaneelta papalta oliko kaasutus nyt tarpeeksi tasaista? Reessä istuvalla porukalla oli kuulemma ollut melkoinen kokemus Myöhemmin tuolla samalla -91 5900 tuli harjoitusta ensimmäisistä ummenajoista ja sama kelkka on tänäkin talvena ajossa ja täysin kunnossa. Oma poikakin sillä ajellut, eli neljän sukupolven käyttämä luottokampe. Ei voi moittia. Kelkan hankinnasta kuulin tälläisen tarinan. Pappa oli melko kaukaa lähtenyt Arctic Cat Jagilla hakemaan puukuormaa. Pimeän jo tullessa oli tullut kotiin ilman puurekeä ja sen enempiä puhumatta asiasta lähtenyt kirkolta seuraavana aamuna vaihtamaan 5900 glx:n. Kelkka vaihtui ja sen jälkeen oli puukuormat tulleet onnistuneesti perille asti.
Ensimmäiset ajoni olleet -80 luvun alkupuolella. Lynx 320:llä ajelin hiihtosuunnistuksen urapohjia pitkin poikin kartan urasuunnitelman mukaan. Lunta oli todella paljon tuohon aikaan täälä e-p:kin. Sitä ennen ei juuri kokemusta, muutaman kerran paikallisessa sähkölaitoksella ollessani pylväspaviaanina antoivat jermut tehdä siirtoajon Lynx520:lla. Teitä pitkin ajelin meneen, muut tuli autolla peräs. Noita uria sitten vielä ajelin keskolta lainaan saadulla Winha:lla, tyyppiä en tarkkasti muista, olikohan Winha 5000 tai jokin siihen suuntaan. Yhellä tauolta lähties kelkkan kun käynnistin ja ekan kerran kaasuun sattues se tryykäs välittömästi mäntyyn. Kaasuvaihjeri oli jäätynyt ja jäi jumiin. Onneksi nopeus ei ehtiny kasvaa kovin suureksi joten puskuri sai vain uuden muodon männyn kyljestä. Sen jälkeen muisti aina ennen käynnistystä käyttää kaasuvipua muutaman kerran pohjas. Noihin aikoihin myös muutama ajokerta oli Lynx 3300:lla, jos muistan tyypin oikein. Sit olikin monien vuosien väli kunnes Levillä ollessa vuokrattiin Yamaha 340 :nen jolla tuli vedettyä kaverit tunturin huipulle josta laskivat suksilla alas. Se kelkka oli jäädä huipulle kun en meinannut saada käyntiin. Reppana kuumeni vedossa liiaksi ja kait bensa vain höyrystyi kaasarissa. Sai sitä repiä kun ei ymmärtäny mitä ois pitäny tehdä. Vuosi oli joku -86 varmaankin. Sen jälkeen menikin vuosia monta kunnes SkiDoo Grand Touring 500f ylivuotisena tuli hankittua.. Sit onkin mopo karannut lapasesta..
Ukkivainaan okkelilla sitä kaasuteltiin pitkin Sodankylän kairoja kasarilla. Varsinainen kelkkaura alkoi 1990vuonna omalla 250 lynxillä. Isäukko taas harrasti vuosista toiseen noita 5900 modeleita. Monet kairat sitä kierrettiin vanhojen ukkojen perässä ja kova oli koulu seurata tuolla päkättäjällä noiden umpisen hirmujen jälkiä Kuvassa orakosken patoamattomalla penkalla 91 keväällä ja isällä eka version LTS alla. Oli mullistava keksintö latikeula aikaan
700:nen tainnut tulla vasta 97, kun keulan jousitus vaihtunut "pumppukeulasta" "risukeulaan" ja muutenkin ulkonäkö muuttunut. Pumppukeulaisia 2-sylinterisiä 500cc ja 600cc- malleja (700:sen tulon aikoihin 600cc konekkin muuttunut 3 sylinteriseksi) sekä 4-sylinteristä (kuutiotilavuutta en muista) ns. möhkömaksia ollu jo ainakin 94 (tai siis 93, kun vuosimalli siis 94), voi olla vanhempiakin. Alkuperäiseen aiheeseen liittyen: Ekat kelkkailumuistot jostain vuoden 87 tai 88 talvelta. Silloin 5 tai 6 vanhana mökkijärven jäällä isän vasta (muistikuvan mukaan silloisesta työnantajalta metsähallitukselta) hommaammalla vanhalla Lynxin 320:llä ajelin. Ja ei, älkää kysykö sen kelkan vuosimallia, isänikään todennäköisesti ei sitä tiedä (/muista). Vasta oli mökkitontin silloin porukat ostaneet ja sinne sitten kelkkaa tarvittiin muutenkin kuin hupi- ja pilkkikelkaksi. Ja sitten joitain kilometrejä naapurin (sanan varsinaisessa merkityksessä) lasten kanssa kolme päällä silloisen mökkinaapurin uudella Gl250 syngrolla. Siis myös siellä mökki järven jäällä. Tuo kyseinen kelkka on vieläkin siellä naapurimökillä ja sisäänajossa, pari vuotta sitten oli n. 600km mittarissa, eikä ole mittaria ruuvailtu.
En muista vuotta mutta varmaan joskus 93-95 kelekkana Yamaha CS340 -89 mummolan pellolle isäukko ja serkkupoika teki jäljen, sen jälkeen kun ne sai tarpeekseen niin pimeästä pimeään ajoa pe-su, ensin samaa uraa ja lopulta tuli hiukan levenneltyä ja otettua koko peltoala käyttöön ja pian suvun tilukset, kelkkahan oli mallia pätkä 287 matto varmaan 7mm harjalla mutta kellui kuin korkki, eipä huimannut ajella umpisia vaan sinne menin minne vaan kelkka mahtui ja tiedostin että olisi saattanut nousta jonkin nyppylän päälle. Monet kerrat kävelin lapion hakuun metrin hangessa, paluumatka kelkalle suksilla tai edes pulkalla tai minisuksilla, apua ei tullut kuin kerran kun kerroin missä rotkossa kelkka oli, taljalla nousi ylös sillä kertaa
Isävainaa hommas eka kelekaksi 250 Elanin, joskus -80 luvun alussa Padasjoella. Vuosmallia en tiijä. Muistoja oli kyllä, että ei (yleensä) kirveelläkään käyntiin. Hirvee vannominen ja tulppa lämmitettiin mökillä puuhellan reunalla. Ja sittenku käyntiin, niin eihä se saatana kulkenu lumessa mihinkään. Kaivettiin ja kirottiin. Kelkka palautettiin liikkeeseen. Seuraavaksi tuli SDoo Skandic 377. Sehä olikin jo aivan eri peli. Ajettiin ummet ja lammet. Päijännettä ristiin. Liityttiin kelkkakerhoon ja tehtiin safareita. 50km matka kesti koko päivän, tai vuorokauden. Eksyttiin, kaivettiin, korjattiin, poltettiin makkaroita ja kaikkea tätä monta kertaa päivässä. Unionilta sai 99 oktaanista pensaa. Huh huh!
Ihan poikosena, oisko ollut 70 luvulla, kaverilla oli kotona setänsä kelkka, Kakstelainen ja yksisuksinen Ockelbo. Se onnistuttiin leipomaan kiinni hankeen, niin hikihän siinä pikkupojille tuli. Sit toisessa talossa oli Elan, jolla tuli hiukan pärryytettyä, mutta enemmän kyydissä. Myös nurin se saatiin kaks päällä. Tää ehkä jo 80-luvulla.
Ensimmäiset omat ajokokemukset on pitkästä moto-skii spirit 250(Elan -80 luvun alusta). Sillä kihnuutettiin menemään jopa yksi talvi ala-asteella kouluunkin kun eväsivät koulukyydin. Samaan aikaan oli myös moto-ski raito (Skiidon Alpine) työhommiin ja ladun tekoon. Se olikin joskus lujassa kun vesikkoon ajo. Naapurissa oli Skidoon Safari 503 rotaxilla ja luukkulampulla, se oli kyllä uskomattoman äkänen! Ainoastaan serkkujen Arctic Cat 440 Cheetah Touring oli vielä äkäsempi. Serkulla oli Yamahan Sno Sport 80 ja myöhemmin 125. Sillä kans ajettiin heti kun lunta tuli väriksi. Nyt ostin lapsille samanlaisen. Myöhemmin kalustoa päivitettiin Arctic Cat 440 superjakkiin ja sittemin lts 5900 joka on vieläkin. Muita mieleenjääneitä oli safari citation jonka sai nurin melko herkästi ja imuäänet olivat uskomattomat. Kyllä korvat soi 70km siirtymän jälkeen. Bensaa kyllä paloi kun korvessa ei paljon muuta aktiviteettiä ollut, 200l tynnyri ei kauan vanhetunut.
1984 ... GL3900nen ... ai että! Sitä ennen käytiin paikallisen koneliikkeen talvipäivllä haistelmassa.
Sarriojärvellä sota harjotuksissa valtion lynxillä, joku 535 mahtaakoha sellainen olla? Autohallilla olin au:na, vuosi-80. Oli erittäin kylmää reilu -30 joka päivä 2viikon aikana.
Ensimmäiset muistikuvat keltasten 600/300 Okkeleiden kyydissä olosta. Ja lasikuituahliossa istumisesta. Varsinainen oma ajaminen alkoi 87vm Lynx gl 3900: sella. Ei ollut mitään parempaa kun kevät aurinko , hanki ja uutuuttaan kiiltävä punainen Lynkerö. Tarttuhan se vesikkojärvellä aina vähä kiinnikkin. Sitten vaihettiin 91vm Fnlandia Lynx. Jumakauta ,että oli tehoo isolohkossa. Ja lts keula nieli pattia ku tyhjää vaan. (Verrattuna lehtijouseen). Vesikot meni jo kunnon kaasulla ja ääliörinkiki pyörähti nättiin. Eka safariki tehtiin ukkohallaan Finlandialla. Eka oma ostama kelkka 500sks 2000vm. Vesikone ja 38 harsku matossa. Sen ajan "vuorikelkka" , jolla pysty olemaan soramonttujen burantti.
Mitähän tuo liene oli, joskus kasarin lopulla ekat omat ajut papan Ockelbo Trioman:lla. Pappa riuhtoi Sachilaisen käymään ja minä kiertämään laijunmaan reunoja. Siitä se sitte lähti...
Joulukuussa -79 isäukon opastuksella pitkin Inarijokea uudella pätkä-ET:llä. Viime joulukuussa tuli 41 vuotta kelkkailua täyteen. Ajettuja kilsoja ei meikäläinen kymmenissä tuhansissa laske.
