Mietin, että juttusarjaksi, näistä ei kerrota tyylinen rassailu osio. Mutta nyt kerrotaan. Itse tuossa nyt ajoin vmaxin petäjään joku aika sitten ja nyt kasaillut sitä osista ympäriinsä nyt edes jonkinlaiseen kuntoon. No eipä tuo lopulta paljoa häpeä lähtökohdalle. Mutta samalla tuli mieleen, että kun tuolla nyt kovimmat pommitukset on kuitenkin ajettu, niin palautetaanpa kelkkaan vähän mukavuutta. On muka oltu niinkin kovia enturomiehiä, että jossain vaiheessa kirottu joka ikinen jousi äärimmilleen, että muka pystyy ajamaan niin saakelin lujaa sikapattia. Noh, nythän tilanne oli lopulta se, että koko kelkka oli yksi hiton kivireki joka käytännössä keikkui etupukin ympäri ja ajaminen joka tilanteessa oli lähinnä rodeohevosen kyydissä pysymistä. Otin ja aloin muistelemaan kouluajoilta säätöohjeita, kun Tapion Janne tuumi, että saa se pahimmissa rytkäyksissä pohjalta , kunhan pääajan on hyvän kuuloinen. No samalla kun uusin toisen, mutkalle menneen tukivarret ja iskarin, niin pyörittelin joka ikisen jousen löyhimmilleen ja kasasin kelkan. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen tuli mieleen vain, että on sitä ollut saatanan tyhmä. Toinen tietty on se, miksi tuota kelkkaa alettiin jatkamaan aikoinaan. Noh tuohan on pitkällä, kahden istuttavalla penkillä, niin sehän on luonnollisesti silloin 3450 mittainen. Hommasin karkeamman maton sen 19 mm harkkoisen tilalle ja yhtenä iltana kaverin kanssa raahattiin kelkka talliin ja parin oluen saattelemana pultattiin uusi matto alle. Sitä ennen tietty tarkistettiin jako ja kaikki mahdollinen matosta. Noh matto paikalleen ja alusta maton sisään ja mitä vittua! Oli siinä vähän aikaa suu pyöreänä, kun huomattiin, että Maxi olikin ollut pätkä matolla, mutta kahden istuttava. Katsottiin siinä toisiamme ja tuumattiin, että tästä ei puhuta, hommattiin osat ja jatkettiin kelkka niinkuin se olisi ollut alunperin tarkoituskin. Ja ylpeänä aikanaan kelkka pihalle, että katsokaapa kun tuli hyvä, just kuin suunniteltiin.
Jotenkin näiden kelkkojen kanssa on aina jotain säätämistä, kun varsinkin nuukana miehenä on vanhoja osia yrittänyt käytellä. Nytkin piti etuiskarit olla samanlaiset, niin niissä oli täysin erilaiset jouset ja se jousen lukitusrinkulakin. Noh soveltamalla siellä nyt kaksi pumppua liikkuu. Katissa, mikä oli kyllä omista romuista selvästi paras kelkka, niin tuli ajettua aikanaan liukurunko poikki. Se olikin 7000 km:n aikana ihan ainoa vika mitä tuli. Ja sekin kun pumput oli vähän liian pehmeät. Noh, ostin joltain taas käytettynä vahvistetut rungot. Saman vuosimallin, saman malkisesta kelkasta. Ja taas sama homma... Alusta levälleen ja rungot vaihtoon ja paikalleen. Noh vittu! Oli se maton kiristys jotenkin ihan erilainen. Valot sammuksiin pienen tuumiskelun jälkeen ja ovi kiinni. Olkoot perkele... Seuraavana päivänä siihen sitten rakennettiin ihan pelle pelottomana kiristys. Vähän työläämpi kuin orkkis, mutta kesti särkymättä 6000 km, ennenkuin luovutin kelkasta.
No ei toki autojaan välillä sen kummempia, kun tuli mieleen. Oli kutos Mazda ja siihen tohkeissaan sitten tilasin madallussarjan, kun se vielä siihen aikaan oli oman ajatusmaailman mukaan niin hienoa. Pulttasin sarjan paikalleen ja mitä vittua! Auto madaltui perästä sen oikean kolmisen senttiä, mutta keulasta ainaski kuus. Auto ylös ja romut levälleen, tutkinta päälle, kaikki on oikein ja osat täsmää. Noh paska kasaan ja testiin. Keula oli ihan liian matala ja löysä, ajelin pari kuukautta ja syksyllä romut pois ja vintille säilöön. Nehän oli siellä säilössä sitten vissiin kymmenen vuotta... Kakkosautoksi eksyi farkku korolla. Se oli kyllä taattua tojo laatua. Oli niin yleisautona kuin olla voi. Oli kaks paikkanen paku ja sillä ajeltiin niin työmatkat kuin mettäreissut. Yks kerta jäin sen kanssa nalkkiin ja päätin alkaa muuttamaan sen xcorollaksi. Vintille penkomaan jousiläjää, mitä vuosien aikana on löytynyt ja sieltähän löytyi matzan madallussarja... Aikani mittailtuani tuumasta toimeen. Matzdan jouset piti heittää toisinpäin, eli etujouset taakse, mutta muuten ne meni ihan heittämällä paikalleen. Ja voila, hirvittävän jännityksen kanssa auto pukeilta alas ja katsoa. Corolla nousi perästä 5 ja keulasta neljä senttiä, just passeli. Sillä sitten syksyyn rymisteltiin metillä ja pajeromiehet katteli huuli pyöreänä kun minä puskin paikoista, mihin ne jätti autot parkkiin...
