Josko näitä löytyisi ja ilkeäisi kaikelle kansalle paljastaa. Mulla ja veljellä oli ensimmäisenä kelkkana kuvan Ski-Doo Mach 1 XTC 1992. Tötterössä oli keulalla maailman jäykimmät öhlinssit ja perällä alkuperäiset pumput. Keulan joustovara (jos se olis joustanu) oli arviolta 90mm, telasto saattoi joustaa pukkien kohdalta hyvin 150mm. Eli ei oikein kova pattihakkuri. Tuossahan etuiskarit on pitkittäin kuomun alla ja voimat tulee linkkujen välityksellä, sikäli hyvä, että systeemi oli (muistaakseni) progressiivinen. Tuossahan elettiin liki 2000-lukua, joten kavereilla kelkat oli jo aika paljon veikeämpiä, joten tuolla pysyi vain perässä, kaukana. Jossain vaiheessa heräsi ajatus kääntää keulan tukivarret ympäri ja kiinnittää ne runkoon leveämmälle, jolloin raideleveys meni nykykelkkojen tuntumaan ja jousituksen välitys pehmensi nokkaa reilusti samalla kun joustovarat liki tuplaantui. Tuo vaihe onnistu sikäli hyvin, että keulan jouset ja vaimennus sopi kelkkaan hyvin ja systeemi toimi moitteetta muutenkin. No, keula sieti vauhtia, perä ei, joten toimeen. Telastonsuunnittelusta ja toteutuksesta oli jo hankittu kokonaisen talven kokemus ajelemalla vanhalla pommilla. Helppoahan se on kun vähän miettii. Mietittiin siis vähän ja rakenneltiin telastoa uusiksi. Pidempi etupukki, pidempi iskari ja tietty takapukki kokonaan uusiksi. Tuossa vaiheessa laitettiin alkuperäiset iskarit takapukin (siis takapukissa alkujaan 2 kpl iskareita/jousia) hieman eri tavalla kiinni ja jäykemmillä jousilla. Pikaisen pähkäilyn perusteella takapukki näytti mielettömän fiksulta ratkaisulta, progressiivinen ja kaikkea. Kumma kun mikään valmistaja ei moista oo älynny. Nyt oli takanakin joustoa nykykelkan malliin. No, mattohan kirraili aivan miten sattuu ja se työllisti jonkin verta, että sai takapukkiin ylimääräiset rillukat hoitamaan vaivan pois. No, koeajon aika ja tietty 2-päällä (kun on kaksipaikkainen kelkkakin). Peruutettiin laite pajalta pihalle ja kuinka ollakkaan, jouset osoittautui liian pehmeiksi, takapukki lyssähti pohjaan.. Hilpeää ole, että se myös pysyi siellä, vaikka noustiin kyydistä pois. Tilanne pistää hymyilyttämään vieläkin. Nousihan se, kun kädellä avitti. Joten josko yksipaikkaisena sitten. Veli lähti koeajolle. Keula toimi, edelleen, etupukkikin vaikutti toimivalta. Takapukki toimi patikossa niin, että patin tullessa se lyyhistyi kasaan jääden sinne ja taas seuraavasta patista se ponnahti ylös.. Lyssähtääkseen taas seuraavassa patissa. Ei olu riemulla rajaa noilla ajo-ominaisuuksilla. Itse en viittiny kovin pitkää koeajoa suorittaa. Peruuttaessa matto veti perän kasaan myöskin, mutta ainahan joku patti tyrkkäsi sen taas ylös. Ok. Emme olleet täysin tyytyväisiä toimintaan, joten kelkka pajalle ja telasto levälleen. Tällä kertaa ajateltiin miettiä pidempään ja kun idea tuntuu taas hyvältä, mietitään vielä vähintään saman verran lisää. Seuraava proto oli huomattavasti tavanomaisempi, eli lynxin PPS takapukin tyyppinen ratkaisu, toki saatavilla olevista romuista toteutettuna. Jostain kaivettiin jonkun auton iskari takapukkiin ja siihen vieteri päälle, joten nyt oli iskarimääräkin tavanomainen. Tämä takapukki (yllättäen) toimi huomattavasti paremmin, joskin jotain vahvistuksia ja modauksia siihenkin tehtiin. Maton kirraus oli taas pientä päänvaivaa aiheuttava. Loppu oli suhteellisen onnellinen, eli laite oli huomattavasti mukavampi ajaa kuin alkuperäisellä alustalla, mutta mattokulma (tuosta ei ymmärretty vielä kelkkailumme alkutaipaleella mitään) jäi liian jyrkäksi, joka söi kulkuja. Matto kuitenkin pyöri päällä eikä liukurungot seivästäneet sitä, joten kelpasi pahimpaan hätään. pari-kolme vuotta laite meillä oli, kunnes pääsi eläkepäiville jonkun mökille pilkkikelkaksi Projekti ei menny loppujen lopuksi pieleen, mutta välimalli oli varmaan surkein esitys ikinä. Tämähän ei jääny viimeiseksi alustamodiksi, joka tuli toteutettua, mutta siitä on juttua muuallakin.. Jos haluaa muuttaa telastoa, suosittelen katsomaan mallia valmiiksi mietityistä ratkaisuista.
Vs: Pieleen menneet projektit. Tein itse ja säästin Joskus kaverin 3300 gls:ään laitettiin pollen x-tra joku alusta. Kaveri hommas alustan irtaallaan, ei muutako tunneliin vähä uutta reikää ja suu vaahossa testiajoille. Noh, takapukki oli "lukossa" eikä joustellu mihinkään. Foorumilta vähän vauhtia ja uus yritys mittojen kanssa. E: Mopoaikoina(aivan ku nuo ois vielä loppunu) tuli paljo pv susukeitten kanssa ruuvattua. Kerran sitte sattu olemaan vissiin kiire tai jotaki. Semmonen rutiini läppäpytyn vaihto oli siinä menossa, vehkeet kasaan ja koeajolle, muttei millään ilveellä tulille. Sitte hyvin nukutun yön jälkeen lähin mopoa ihmettelemään ja kattelin, että oli läppäventtiili vielä pöyällä. ;D
Vs: Pieleen menneet projektit. Tein itse ja yritin säästää Tuo alustajumppa kuulostaa melkein takavuosien poikain rojektilta ku tekasivat kuusnelikolmoseen raveen omatekosen alustan. Se oli niin kauan hyvä ku eräs nimeltä mainitsematon foorumilainen hyppäs sarviin ja kävi tyypittään miten se toimii ja kestää. Ei toiminu eikä kestäny, "pikku" loikka ja alastulon yhteydessä linxistä tuli tulpatki kuomusta läpi ;D Itehän tinasin viime keväänä vetokoukkua omaan rotteloon ku tuli äkillinen tarve. 4 tuntia sitä tuli rälläköityä ja hitsattua ja mallailtua/suunniteltua, seuraavana päivänä sitte sattu silmiin tehastekonen tarvikekoukku, hintaa 24,90...
Vs: Pieleen menneet projektit. Tein itse ja säästin Hyvä topikki. Mielenkiintoista lukea edelläkävijöitten tarinoita 8)
Vs: Pieleen menneet projektit. Tein itse ja säästin Joo eli joskus oli tollanen Ski-doo formula STX 583 -95 tms. siinähän oli takana alustassa aikahauskasti alkuperäisesti net iskarit ja olematon takapukki/joustot. Etupää tosin toimi hyvin jos ei parhaiten. Aikani ähkäiltyäni, otin vanhansta safarista takapukin, mallensin sen kahella iskarilla toimivaksi=kö yksi oli aika löysä. Eka taka akseli vääntyi, suoristin sen ja vaffike putkie väliin ja siirsin iskarit keskeltä reinoille päin, ai että oli makia kelkka ajaa, mutta ruma ku rullatuoli, ja maton kirreys oli mitä oli. vaa silti sillä vejetettiin "kisa" pollejen kanssa tuolla jäällä ja reitillä hullullailla kunnes tuli jää railo ja pox keula mäsänä. Siitä sisuuntuneena, polvi paskana. korjasin vähin äänin kelkan, toinen pää mäntyy kii ja toinen toiseen päähän vaijeri taljalla nyvittiin enimmät mutkat suoraksi ja jäleksi jäi vain pakoputki. senki muka oijoin vaa sattu olemaan tasokas pöytä ja kiireinen pallopää vasara, joten, aikaisemmien lommojen tilalla oli suoraa peltiä vaik ois pitäny olla kupera. ai ai ai, ja mää muka metalli ammattilainen pyh. Helei kuitenki sain kohtuuella kuntoon vehkeen ja ajelin sillä siihen asti kun vaihoin sen tohon lyneen.. Kelkasta jäi mieleen et miten helkutin hyvin se lähti aina käyntii ja voimalinja pelas ku unelma siitä kamut puhu et jätkä ajo sillo sillä ku mielipuoli vaa et enää tuolla lynellä. Kuviakin on jossain, pitää net kaivella tähän.
