Aika vähän näistä on loppupeleissä kuulunut ongelmia suhteessa paljonko näitä on liikkeellä. Ja onpa muillakin merkeillä ongelmia esimerkiksi tukivarsien, olkatappien, remmien, mäntien ja suuttimien kanssa... joissain yksilöissä ei mitään näistä ja joissain nuo kaikki.
Joo ja jos tuo remmi 500km kestää tuota umpisen kaivatusta ja keulittelua niin se riittää.. Ite kuskaan kärryllä kelkan pelipaikoille niin ei tule ns. turhia kilometrejäkään kelkalle ja muutenkaan ei tarvi ajella siirtymiä..
500km?? Sehän on aivan paska jos ei enempää kestä. Ja mitä sinunkin videoita katsonut niin ei se kaasu ole lähellekkään pohjassa koko ajan. Sellaista ajoa saisi useamman tuhat kestää. Eri asia jos jossain vuorilla ajaa missä pehmeällä kelillä monen kilometrin nousuja kaasu pohjassa. Eipä mulla muuta.
Lähinnä tuolla viestillä tarkoitin että se on riittävästi 500km jos umpisen huuatusta kestää.. Itsellä on kestäny pitempään remmit, mutta vaikka remmi ei pamahtaiskaan niin jossain vaiheessa heitän uutta tilalle kun vanha alkaa olla tarpeeksi kulunut.. Ja tuosta kilometri määrästä voi unohtaa kaikki reittiajot/jäät yms. siirtymät..
Eikös se kannattais laittaa variaattoriin SL-setin jousi, niin hihna olisi kireämmällä, eikä luistais niin helposti.
Eikö tuo voimalija ja remmin palaminen vois jo unohtua. Aina kun käy kattoon topicia, niin on pelkää hooleeveli ja siileeveli soopaa sata viestiä ja tosella remmi palaa maantiellä ja toisella järvejäällä siikarysiä kokemassa, selväks on tullu ne asiat jo. Eikö ko laitteesta muuta keskustelua tosiaan saa aikaan, kun toimimattoman voimalinja keskustelun? Tai vitustako sen tietää onko toimiva vai ei, mutta siltä se ainakin näin kokeilemata kuulostaa.
alkukaudesta kaikki kehu että kerranki on valmis kampe suoraan linjalta mutta nyt kuulostaa etteihän tuolla mitään tee vaikka miten sääjät. Itellä ainaki pelaa ja toimii ku kello. Kone, voimalinja ja runko saa täältä ainaki vakiona sen 9,5 pojoa. Miten matto kestää? Muutama lappu on jo vajaan kahen tonnin ajoilla murtunu reunasta puoliksi, eikä tuolla nyt hirveissä rovakokoissa ole kuiten vingutettu? Aiemman freeriden 64 milliseen verrattuna vaikuttaa muovisemmalta ja siinä kyllä laput kesti meleko pahoja raapimisia...
Jos jätetään foorumi-huutelijat pois, joista moni ei ilmeisesti omista tai olekaan koskaan edes ko. laitteella ajanut, niin hyvin on kamppeet toimineet suurimmalla osalla meikän kavereista ja tutuista yksilöitähän nämä on yhtälailla kuin kilpailijamerkeilläkin toki. Eipä ole vielä kellään näkynyt hajonneita tukivarsia, taittuneita liukurunkoja, takarunkoja tai edes niitä niin parjattuja eturunkoja... ei sillä varmasti joku nuokin on saanut rikki. Ja aika kovalla käytöllä on monella kelkat olleet ilman sääliä. Mutta väittäisin että on kestävä ja luotettava kampe olemassa yleensä ottaen. Pari kertaa itsekin ollut aivan varma että rikoin alustan tai tukivarret kun sen verta kovia iskuja ja tällejä tullut milloin mistäkin mutta ei mitään ongelmia kestävyyden suhteen. Valtava loikka tämä uusi kokonaisuus verrattuna viime talviseen XM T3-summittiin kun rinnakkain tuli ajettua yksi päivä ja edelleen omasta mielestä paras vuoripora minkä suoraan paketista voinut ostaa tälle talvelle. Sitte mitä tulee tuohon voimansiirtoon... eihän se voi kaikkia miellyttää. Mutta eipä taida esim. Polariksienkaan vakiopalikat olla monen mieleen, meikän ajamilla reissuilla mukana olleista n. 10:stä Axyksesta olisiko 1-2 olleet täysin vakiosäädöillä ja muita on hiposteltu enemmän tai vähemmän.
Eipä ole pahaa sanottavaa kamppeesta. Mittariston/dessin kanssa muutamassa yksilössä ollut probleemaa, mutta muuten tikanneet niinku Sveitsiläinen kello. Hauskuuskerrointa ainakin piisaa ihan poskettomasti ja vierestä todistellut muutaman melko kovan tällinkin, mutta niin vaan on rungot täällä perällä nipussaan. Viime vkl kun pääsi toista metrin kinokseen puskemaan, niin kylläpä en voimalinjaa noihin olosuhteisiin hirviänä roplaisi. 8100rpm nakuttaa tilanteessa kuin tilanteessa eikä moottori osoita edes aikeita kyykkäämisestä tms. vaikka kampetta paiskois minkälaisiin vastatörmiin tela edellä. Ehkä sinne ylärekisteriin syöttöjä pykälän enempi, mutta sille alueelle päästessä mennäänkin jo yleensä valmiiksi sukset taivasta kohen kohti päämäärää. 10-, miinus siittä, että pitää jättää asteikkoon pieni vara kun Lynxit tuloo ajoon... Jottei menis liian vakavaksi ja täydelliseksi, niin tuosta hassunhauska kuva keventämään tunnelmaa, että kyllä tämänkin kiinni saa...
Mulla meni oikean puolen liukurunko mutkalle tuossa muuan viikko sitten enkä kuollaksenikaan keksi että missä se muka meni.. en hypi kelkalla enkä aja reitillä. Jossain ojanylitys keulituksessa ainut paikka jossa se on päässyt menemään mutkalle. Samalla kun uusin liukurungon niin pistin blingin vahvikkeet. Huono tuuri tuossa on mulla käynyt eikä mitään muuta. Ajot on kuitenkin enempi rauhallista kuin hulluttelua ja hyppäyttelyjä. Se oli siitä pohjaanlyöntikumen kohdalta vähän joka suuntaan soirollaan, oli sisäänpäin ja ylöspäin ja ties minne.. vasta minä sen kotona huomasin kun tallissa istuskelin ja katsoin kelkkaa takaapäin.
No joo, No miepä kirjottelen kans vähä ajokokemuksia. Kun tuossa on nyt talvi tullu tuommosella ryskättyä, niin pystyy jo jotain sanomaanki. Toki tämä minun ajokki ei ole vakio. Eli sukset on vaihettu, niihin olen tehny uudet kumet ja etukepit on simmailtu uusiksi. Lisäksi olen tuon paljon puhutun voimalinjan hieronu ittiä miellyttäväksi. Tuskin näitä muutoksia tarvis tehä mitään, mutta ite koen että tuosta kelkasta saa enemmän irti, kun muutamia pikkusäätöjä on tehty sinne ja tänne. Nää meidän tekemät muutokset ei ole ollu mitään järkyttävän kalliita. Voimalinjan osat sielä satasen, sukset neljäsataa ja iskarien simmaus satasen, tai sehä tuli keppien huollon yhteydessä. Suksetki oli edellisestä kelkasta, eli ei tuo paljoa säätöjä ole kaivannu. Yks mikä tulee muuttumaan niin laitan ehkä vielä lopputalveksi tuon etupukin rajotinremmin säädön. Tänään vertailimma kahta samanlaista Summittia, toisessa on tuo säädin ja toisessa ei. Ajettiin vähä törmääki jne. Ja tuli kyllä mieleen että on sitä ollu pöljä, kun en tuota jo alkutalvesta asennellu. Voi olla että jää kevään keleille laittamatta, mutta suosittelen kyllä tuota todella voimakkaasti. Etenki jos ens talvelle odottaa, niin saa sen version jossa säätö tapahtuu ohjaustangosta. Tuossa toisessa millä ajoimma, oli myös Blade DS:sukset mutta ilman tuota kumien jäykistyspatenttia ja vakio iskareilla. Ero on melko merkittävä, tuo meidän kelkka on paljon paljon rauhallisempi. Voimalinjan osalta, väitän että tuossa minun kelkassa on aika hyvä setti. Toki makunsa kullaki, mutta omaan makuun tuo on aika pirun hyvä. Tela ainaki pyöri pirun paljon hätäsemmin, mitä tuossa verrokissa, jossa on muuteltu Sealevel. Eli en tee enää muutoksia omaan, tuo on nyt hyvä itelle. Jos menee remmejä, niin sillon on vikaa... Kannattaa käyttää huollossa ja tarkistuttaa petikumet moottorista, niissä voi olla pehmenemistä. Ajettavuudesta. Kuten sanoin, kaduttaa ettei tullu laitettua sitä rajoitinremmin säätöä. Mutta ei tää ole kertaakaan tuntunu mahdottomalta ajaa. Helpoin ja kevein ajettava pitkä, millä olen ajanu. Toki tämä vaatii pirusti totuttelua. Tässä on vasta viime viikkkoina alkanu käsittään, että tätä on turha repia viltossa hulluna. Vähempiki riittää. Tämä nousee pirun nätisti lumen päälle, jolloin ei tarvi kaivattaa kaasu pohjassa. Etenemiskyky on kyllä enemmän ku kohillaan. Tuo uus pitkäjakonen matto on kyllä hyvä keksintö, ja on melko varmaa että myös muut valmistajat jatkaa jakoa tulevaisuudessa. Tokihan tuon kans saa välillä olla tarkkana kaasun kans. Tähän kun yhdistää tuon että tuo on aika herkkä ja kevyt ajettava, voi välillä olla tilanteita käsillä. Mutta tämä vaatii totuttelua ja pikkusen opettelua. Mutta se on oikiastaan hauskaa. Tulee ajamiseen jotakin uutta. Mutta tuota yliherkkää ajettavuutta saa karsittua sillä rajotinremmin säädöllä. Sillä saa karsittua myös semmosta pientä vikurtelua tasamaan ajossa. Mutta yliherkkyyden vastapuolena on kevyt ajettavuus. Esim tuo vaimo on tällä oppinu ajaan viltossa ja pyöritteleen tasamailla niinku miehet. Kyseessä on alasin taskussa 55 kilonen kuski. Tein tuossa vertailua esimerkiksi 2018 Lynxiin, niin kummassakin puolensa. Mutta Lynxillä on kyllä homma hyvällä mallilla, sillä monessa mielessä Lynxin uus Boondockeri oli helpompi ajaa kuin tämä Summit. + Voima ei lopu koskaan eikä kone puudu + Voiman ja herkkyyden ansiosta mielettömän hauska + Kevyt ja helppo ajaa + Syö yllättävän vähän bensaa umpisilla. Noin 20% vähemmän ku T3 söi. + Pitkä huoltoväli ( helppo ketjun kiristys jne) + Lisävaruste hanskalokero on mukavan tilava. Ottaa sisäänsä hinausköyden, työkaluja ja 3x 0.5l pulloja - Raappojen kannatinmuovit lensi ekalla reissulla mäkeen. Tilalla pultit - Vaatii totuttelua. Yliajaminen haittaa menoa entisestään. - Ei ihan valmis noin niinku pakasta. Vaatii mielestäni ainaki suksien vaihdon ja pientä säätöä. - Vetoakselin pahkurat on liian otilla. Niihin pitää tehä jotku panssarit. - Vakio valot on järkyttävän huonot - Astinlaudoissa on typerä liukas kohta. Plus se alue kerää jäätä
Blade DS toimii näissä kyllä agressiivimessa ajossa, mutta vakiosivakatkin kyllä toimii hyvin sivurinnehommissa. Makuasia kummasta tykkää enemmän, Bladet kyllä tekee kelkan käytöksestä vakaamman mutta kevyemmät ajettavat on ne vakiosukset. Nämä kommentit sillä ajatuksella, että suksen rajoitinkumit on kunnossa. Itse olen tykännyt ihan vakio X-mallin voimalinjasta, kerta elämänsä on ajanut kilpureilla niin se herkkä käytös on oman makuun hyvä.
Niin no, Tule testaan tuota mun kelkkaa ja moiti sitten voimalinja Kun itellä on vertailpohjaa. Kun olen alusta saakka verrannu sealeveliin ja vakioon. Oon mulkannu osia eessun taassun, ja väitän että tuon mun nykysen setin kans ollaan melko lähellä totuutta. Makuja on monia, mutta ite tykkään että kone pysyy ees sielä päin kierrosalueella. Ite en kauhiasti tykkäilly siitä, että kierrokset karkas 8600:n vaikka rampit oli ykkösellä. Ilman lisäpainoja tuo hai-ailtti on sellanen että koneen sillä ajaa rikki. Eikä siinä kyllä voima välity. Kone kyllä parkuu mukavasti, mutta kun ei tapahu mitään.
Laitetaanpa jotain omia fiiliksiä sitten. 6 päivää tuli 165" äksällä ajettua Gautossa muutama viikko sitten. Kelkka oli vakio ja startissa oli puolet sisäänajosta vielä kesken. Välissä piti vertailun vuoksi kokeilla RMK Polarista (ei Axys) ja BD Lynxiä joita oli porukalla mukana. Pitää kuitenkin ottaa huomioon että Pollet ja Lyne oli pari kolme vuotta vanhempia malleja. Viime talvi meni samoissa maastoissa 163 ja 154 T3:silla. Kuski on ihan tavan läskimaha eikä mikään suittimies. Ajettiin koivikkoa ja kuusikkoa ja just lanattua reittiä ja vittusaatanapatikkoa ja jäätä ristiin rastiin. Kuskin oltavat Summitin rattiin oli helppo hypätä. Tanko - penkki - muovit - astinlaudat ergonomia oli pääosin kohdillaan. Ratti ja jakkara sopivalla korkeudella ja tilaa tuntui olevan liikkua. Jarrukotelo ja ketjukoppa painoivat jalan sivuun vähän ikävästi. Mittaristo oli ihan naurettava. Istuen siitä ei näe mitään ku on niin kallellaan ja sillon ku ajan seisten on yleensä joku tilanne päällä jolloin sitä ei ehdi juuri tuijottaa. Pienikin oli. Kahvan- ja peukunlämmittimen kytkentä samaan nappulaan oli sekä kätevä että huono systeemi, monena aamuna jääsiirtymällä tuntui että ei ollut lämpö ihan synkassa. Lämmöstä puheenollen, oli kylmin kelkka millä oon ajanu. En tajua mikä idea on kelkassa ilman tuulilasia. Tuuli kävi yläkroppaan, jäi pyörteilemään reisien väliin ja näpit oli jäässä. Onneksi kahvanlämppäreissä oli kuitenkin kohtuullisesti tenkua. Vaikka penkki oli muuten ok niin sen alareunat painoi ikävästi pohkeita seisten ajaessa. Seisomaan oli helppo nousta. Tyhjäkäynnillä moottori kävi tosi nätisti ja ero vieressä rouskuttaneisiin Polariksiin oli valtava. Kaasulirpake oli kevyt ja vaikka kyseessä oli talven ainoa ajokerta ei peukku rasittunut koko viikon aikana. Joka kerta lähti vehkeet aamulla ekalla nykäsyllä tulille mutta onhan tuo nykiminen menneen maailman hommaa, ei autoakaan tartte kammella käynnistää. Reitillä Pakko niitä siirtymiä pelipaikoillekin on ajaa. Alusta pelas kyllä hienosti, oli reitin kunto mikä hyvänsä. Se oli mukava enkä silti saanu sitä pohjaamaan missään tilanteessa. Alustan puolesta olis voinu ajaa lujempaa ku mitä muuten kelkka salli. Matossa hieno pito ja jarrutusmatkat lyhyet. Vetoja koneessa riittää aika hyvin ja myllyn herkkyyden johdosta pysty isoihin patteihin rytmittämään helposti. Toki jos turbovehkeisiin vertaa niin joskus 70-80 kmh jälkeen ei mikään vaparivehje tahdo pärjätä mutta 0-60 välillä on kyllä todella hieno kone ja valovuoden edellä 800-kuutioisia. Patikossa pitkä matto meni nätisti harjalta toiselle. Ohjaus oli kevyt ja lanatulla / ajetulla reitillä suksetkin pelasi. Jos reitillä oli irtolunta on Doon sivakoilla näköjään edelleen taipumusta "liidellä" siinä päällä ja sillon varsinkin pitkä kelkka aliohjaa aika nokko. Jarruista ei mitään sanottavaa eli sillon ne toimi hyvin. Penkin materiaali oli turhan liukas reittiajoon. Mikä sitten reittivauhdin oikeasti rajoitti oli keula. Muiden umpisen kelkkojen tapaan se on kapea, pehmeä ja kelkka niiaa ulkokaarteen suksen varaan nostaen sisäsivakkaa. Vaikka omaa painoa sai siirrettyä kiitos tilavan ohjaamon oli silti kovassa vauhdissa (siis mulle kovassa = niin lujaa ku uskaltaa ajaa, jollekkin muulle lapsellisen hidasta kyytiä) koko ajan tilanteita / pelko perseessä että kampe kerii ulkosuksen kautta ympäri. Voisin kuvitella että leveällä keulalla joku Freeride saattaa olla yllättävän nopea kapistus. Muuten kuin keulan osalta Summitilla ei tarttenu erikseen painia vaan se oli kevyen oloinen kampe ajella reitillä. Umpisella Lyhyt tarina: paras kelkka millä oon ajanut. Nykykamppeista (pre-2018) ajamatta on Axys RMK joten siihen en osaa verrata. Pitkä tarina: iso hyppäys T3 Summittiin. Koneessa riitti herkkyyttä ja voimaa ja kaasuvaste oli välitön. Mun alla ollut kampe kyllä jengasi vähän liikaa, 8200-8300. Voi hyvin olla että vähän eri palikoilla voimalinjan saisi pelaamaan vielä paremmin menettämättä sitä hienoa herkkyyttä alakierroksilla. 2 muuta kuskia ei löytänyt moittimista voimalinjasta. Tasamaalla Summitilla oli hauska leikkiä. 165 ei keuli mitenkään hervottomasti vaan aika sopivasti. Suunnanmuutokset metässä oli helppoja ja kelkka oli kevyt ajaa ja kääntää. Tässä suhteessa ero oli havaittava Polarikseen ja valtava Lynxiin verrattuna. Hitaassa puunkierrossa oisin ite toivonu ottavampaa suksea, muut kuskit oli sitä mieltä että suksi oli hyvä joten kyseessä vain mun mielipide eikä universaali totuus. Sais se silti vähän terävämmin kääntyä. Rinteessä Summanen oli käsittämättömän etenemiskykyinen. Jotenkin se pomppas pintaan paikoissa missä oisin millä tahansa muulla vehkeellä ollu jumissa. Suunnanmuutokset oli nopeita ja kelkkaa tuli varsinkin ekat päivät yliajettua. Monta kertaa piti tippua kyydistä ennenku tajus ettei sitä tartte repiä samalla voimalla ku monta muuta kampetta. Vilttorinteessä oli aika helppo ottaa haluttu suunta eikä ollu havaittavaa eroa ajaako oikealla vai vasemmalla kyljellä. Bompalaisissa tangon liikerataki miellyttää itseä, en oo koskaan tykänny pystyohjauksesta. Lumet pysyi kohtuu hyvin poissa astimilta, paitsi laudan peräosaan se kerää aina jääkimpaleen. Toisin ku T3:ssa missä alamäessä suksella oli tapana nousta pystyyn ja kelkalla kellahtaa, ei G4:llä tätä ongelmaa ollut. Keuliminen ylämäessä ei ainakaan 165 pitkällä ollut mikään havaittava ongelma, lyhyemmästä en sitten tiedä. T3:lla oli ainakin iso ero keulimisessa 154 ja 163" välillä joten näin voi olla myös uudella. Loppujen lopuksi en ole koskaan ollut noin pientä määrää kiinni viikon ruotsin reissulla, pääsin pahempiin paikkoihin mihin ennen ja olin ajopäivän päätteeksi vähemmän rasittunut kuin aiemmilla kamppeilla. Hieno kelkka, kaiken kaikkiaan. Niin ja kestävyydestä, kyllä kolisi viikon aikana kiviin ja puihin ja vaikka mihin eikä rungot ratkenneet. Yhtään remmiäkään ei mennyt. Yhestä petti käykkärin solmu ja Anderssi sano että oli hänen vuokrakelkoistaan jo kolmas sinä talvena missä käykkäri syö narun, vissiin joku kännissä niitä Kanadassa solminu eikä varmistussolmua ole.
@JRT ltä tyhjentävä raportaasi ja paljon samoja ajatuksia kuin ittellä. Tuo mittaristo saisi tosiaan olla reippaasti suurempi ja ehkä hieman eri paikassakin. Pieni mittaristo upotettuna kerää tosi herkästi lumen itteensä ja on umpishommissa peitossa koko ajan.
Joo, Tuo mittarist on kyllä omanlaisensa. Ku keulii niin siitä näkee hyvin kierrokset. Muuten sitää kyllä näkee kans tosi hyvin paljonkin dataa, mutta ei ajaessa Runkohommista. Kauhia oli pelko ennen kautta, että runkoa pitää varoa ku kipiää vi.... no kipiää jotaki. Mutta en tiiä. Kaipa tuo aivan normaalisti kestää. Itellä on polvi mustana ku sunnuntaina liipasin kiveen ihan huolella. Ite lähin yli tangon ja kelkka jäi siihen. En valehtele, ettenkö kylmä rinki persiissä syynänny kelkkaa. Olin ihan sata ja varma että nyt on halkiamia koko runko vääränään. Vaan en mie ainakaan vielä löytäny mitään. Mutta oha noita jenkeissä menny ja suomessaki suinki kaks, joten oha se mahollista. Ens vuodeksi on tulossa suinki vahvikkeitaki.
Ne yksilöt millä minä olen ajanut niin HA säädöillä rampit ykkösellä jengannut tasan 8100 eikä yhtään yli eikä ali. Joo ilman muuta pitää testata, kun satutaan samoille paikoille.