Eiköhän tuo ole vähän molempia, ainakin itellä. Välillä ajetaan nopeasti ja välillä ajellaan silleen hissukseen :
Miten milloinkin, mutta kuitenkin miellään umpista pitkin ja jyrkät mäet kiinnijäämisineen on sitte kelkkailun suola . "Ite en ole koskaan ymmärtänyt tuota reiltillä ajoa, mutta onneksi kaikki ei ajattele meikäläisen tavoin "
Itte pidän kaiken näkösestä ajosta, mutta eiköhän se umpisessa ajo ole kaikista mukavinta, koska koko ajan ajaa ajattellen, että meneeköhän tämä tosta...koska jään kiinni jnejne.! Porukalla kelkkailua en ole vielä kokeillut, mutta näyttäis olevan melkosen hauskaa, ainakin, jos kattelee päiväkirja -topcista juttuja :
Yksin jos ajelee saattaa jossain sileällä jääpätkällä nopeus joskus vähän noustakin, mutta kun laitaa lisäpenkin ja emäntä mukaan on paljon mukavanpaa hissukseen ajella ja katella hienoja maisemia ja jutella mukavia.
Enimmäkseen sitä ajetaan ajamisen ilosta ja joskus sen takia että muuten ei pääse paikasta a paikkaan b.
itselläni kelkkailussa on hienoa toi et pääsee luontoon nopeesti ja kauas . lisäksi se että kelkka kiihtyy ja kiihtyvyyden tunne on hyvästä kun tunnetusti ylinopeutta ei saa ajaa
Muistelen tässä ihmetellen sitä talvea ku muutama vuosi sitte sain T-kortin. Ajeltiin ku puupäät, näin jälkikäteen ku miettii niitä silloisia taitoja suhteutettuna siihen vauhtiin, eieieieiii... Aina piti vetää täyziii ja kilpaa, porukalla varsinkin. Reiteistäkään ei aina tiietty miten ne menee, niin välillä ajeltiin milloin mitenki kaiken maailman teitä pitkin pitkiä pätkiä. Kyllä sitä oltiin pöljiä silloin, jopa meikäläinen huomaa miten ihminen kehittyy henkisesti muutamassa vuojessa tässä iässä. Nykyään ite tykkään ajella paljon enemmän umpista ja koskematonta korpea. Päivä on mukava alottaa ottamalla kartta käteen, ja kattomalla sieltä joku paikka äks. Tämän jälkeen kehitetään joku mahollisimman vaikea reitti päästä sinne, ajellaan koko päivä eikä päästä loppupeleissä ees matkan puoliväliin ;D Hyvällä porukalla nämä reissut on tieten paljon mukavempia, eipähän tartte ainakaan yksin repiää kelkitintä irti siitä tuntsan kylestä. Toisaalta joskus esimerkiksi raskaan koulu/työpäivän jälkeen on mukava lähteä tuulettamaan pääkoppaa kakstahin käryllä, ja käyä möyrimässä lähimaastoissa semmonen pikkunen 10-20 kilsan lenkki.
Sopivaa vauhtia ylläpitäen, koneen "soinnuista" nauttien. Maisemat, retkeily, pilkkiminen, liikunta ja "raittiinilmanmyrkytys" pääasialliset syyt. Poikasena kelkkailussa hajotettu selkä hieman rajoittaa vauhtia ym."verryttelyä"
Kelkkailun vasta viime kevään aloittaneena olen huomannut että kelkkailussa on sama viehätys kuin kalastuksessa...(varmaan monessa muussakin harrastuksessa). Itse ainakin tykkään/viihdyn "puunata" kelkaa ja varusteita, lukea aiheesta lehdistä/netistä, suunnitella ja haaveilla, sama juttu kalavehkeiden kanssa.....tottakai pitää välillä päästää hieman höyryjä ja vääntää nupit kaakkoon mutta enemmän mä nautin metsässä hissukseen ajellen ja luontoa ihaillessa. Erittäin hauskaa ja aurinkoista kevättä kaikille täältä Savosta!
Mitenkähän tänkii nyt muotoilis lyhyesti...Kelkka nyt vaan on keinotekosesta hyppyristä aina umpihankeen ja kaikkeen siltä väliltä laskettuna niin paljon monipuolisenpi laite ku mikää muu...
