Kyllä tämä talvi on ollut yhtä tuskaa ja tuhoa. Tuossa helmikuun alussa vetäsin kelkin katolleen ihan hyvästä vauhdista. Siinä meni kuomu ja tuulilasi ym. pientä. Nooh viime torstaina kävi taas hassusti. Kiihdytin pienestä notkosta ulos ja siinä reunalla oli sellanen heittävä patti, josta keula pomppas pystyyn ja tuli toiselle sukselle alas. Siinä sitten tipahin kyytistä ja kelkki pyörähti kerran ympäri. Eipä siinä mennyt kuin runko kieroon. Onneksi oli vanha kuomu paikallaan, ettei menny taas kerran uusiksi. Tänä talvena on kasko ollu enemmän kuin tarpeen. Tietenkin nämä on kaksi eri vahinkoa, ettei saa saman vahingon alle. Mitähän nuo sanois, koska pieni oletus on se että runko olisi jo väsähtänyt jo ensimmäisellä kerralla, koska tuntuu että väännähti niin helposti. Kyllä tässä saapi maksaa ittensä kipiäksi kesällä, mutta harrastukset maksaa. Mites muilla herroilla ja miksei neiteilläkin on mennyt?? Pistetäänpä vielä kuvakin ekasta onnettomuudesta.
Sehän on vaan kääntynyt katsomaan kuvaajaa. Tilannenopeus ei kohtaa taitoja kun kelkka/pyörä/auto tjsp. lähtee lapasesta, ei se vauhti tapa vaan se äkkipysäys.
Juu rajat täytyy hakea. Ite on selvinny vaan läheltä piti tilanteilla. Voihan sitä ajella tietty hissun kissunki, ettei vaan tule hiki ja mene kelkka rikki... Ajamalla oppii ajmaan...ja korjaamaan kelkkaa...
