Elikkäs tammikuussa 2006 tuli tuollainen Gee-voima hankittua. Kone on 494 Rave ja kilometrejä enemmän kuin laki sallii. Kelkassa on normaalista hiukan poiketen tuplapenkki ja selkänoja sekä jatkopalat liukurungoissa ja jäykempi takaöhlärin jousi. Mattokin on näin ollen hiukan normaalia pidempi. Siinäpä kuva hiukan oston jälkeen Ja heti jonkin loikan jälkeen sujahti roiskeläppä kiinnikkeineen telatunneliin liian lähellä mattoa kun oli. Perään sitten putkahti takapukin pultti rungon väärälle puolelle ja pääsi korjaamaan remonttia. Saman kuukauden aikana ja kätännössä seuraavilla ajoreissuilla lähti yksi telaston rullista käpälämäkeen ja seuraavaksi suksi katkenneen pultin vuoksi. Takaiskaria käytin huollossa, kun oli edellinen omistaja ruuvaillut kierteen pohjaan saakka jousta kiristellessään ja korvannut iskarin holkin rautaputken pätkällä joka hölkkäsi ja kolisi ikävästi reitillä. Jousi oli painunut mutkalle ja yritti kovasti lukituslevyn läpi vapauteen. Vänkärin kauhukahvoihin tein korotukset ja mikillä liimailin hiukan selkänojan ruonkoa, joka oli kuin juostenkus.. Niin ja uusi roiskeläppä kannakkeineen valmistui. Tämän jälkeen paineltiin säästökuopaan hakemaan muuan kilo pultteja ja mitä ei vaihdettu se kiristettiin. Lopputalvi huristeltiin sitten ilman isompia ongelmia. Tälle syksyä on tullut tehtyä uusi penkinpäällinen ja korotettu samalla penkkiä. Vanha päällinen kun käytännössä suli viime kevät auringon alkaessa paistaa ja siitä ei saanut kuin mustat tahmeat sormet kaavoista puhumattakaan.
Tälle syksyä on tullut tehtyä uusi penkinpäällinen ja korotettu samalla penkkiä. Tuossahan tuo suomeksi lukee ja värierokin on silmin havaittavissa.
Tuossa joulukuun alussa käytin alustan irti ja vaidoin rulliin laakerit ja uudet liukumuovit. Samalle päivää päätin sitten sitten irroittaa kuomun, kun ei tuo lumikaan näy pysyvän maassa. Samantien sitten hilkkeet ja kilkkeet irti ja tarrat Kuomussa uskomaton määrä pieniä ja ei niin pieniä halkeamia osa maalipinnassa ja osa läpi asti, joku neropatti oli paikannut halkeamat ja reiät mustalla silikoonimassalla. (luultavasti sama heppu joka tyylikkäästi vahvistellut etutukivarsia)
Porakoneeseen tulevalla teräsharjalla sitten raakasti halkiamat auki sisä ja ulkopuolelta, samalla vaimennus materiaalit revin irti. Sitten lasikuitua kuomun siäpintaan reikien tukkeeksi ja vahvistamaan ja jäykistämään kuomua. Ja tässä kuomu hiottuna mataksi. oikea laidan halkeamat lähempää
Suhautin rautasahalla aukkoa uuteen uskoon Ja hiukan pohjamaalia, jotta halkeamat löytyy paremmin Pakkelia, pakkelia, pakkelia Ja muotojen hakua Tämän jälkeen kuomu alkoikin olla maalattavassa kunnossa. Välissä piti kuiduttaa sisäpuolelta hiukan lisää, ettei varmasti halkea uudelleen heti, kun laittaa paikalleen. Harmaa maali noissa kuvissa on hiottavaa pohjamaalia jolla on hyvä täyttää kaikki pienemmät kolot.
Pelkästään ulkonäkö kysymyshän se on. Jotenkin vaan tuntui, että se olis parempi noin. Laittas vaan siihen semmosen verkon kun on valmis.
Makuasia, sano Musti ku muniaan nuoli. Raiskaat sitte Gaytypeä ihan urakalla. Lunta sisään oikeen lapiolla ja meinaakko että kuomussa ryhti säilyy. Ja tuo penkinpäällinen hmm...
Niin saa nähdä kuinka käy ainakin vahvistin tuota kuomua reilusti lasikuidulla varsinkin tuosta reiän ympäriltä siitä en ole vain laittanut kuvaa. Ja voihan se olla, että kun romut saa kasaan niin saa purkaa uudelleen, jos ei ulkonäkö miellytä mutta katotaan nyt. ;D Jos näyttää, että ritilän laiton jälkeen tulee lunta sisään, niin eihän tuo kummonen homma ole ritilän taustaa osittain tukkia. Onhan se toisen penkin hommaaminenkin käynyt mielessä, kun ei tuolla paljon kahdestaan ajella, paitsi joskus makkaran paistoon. On vain tähän saakka vastaan tulleet istuimet olleet aika kohtuuttoman hintaisia. Ainakin omasta mielestä joku 90€, kymmenen vuotta vanhasta vaahtomuovin palasta liikaa, koska sen luultavimmin joutuu kuitenkin uudelleen verhoilemaan piakkoin. Eihän tuossa oikein ajo-ominaisuudet riitä kahdelle hengelle. Vaikka Kuinka sievästi montuista ja moukuista ajelee niin kaks päällä kuuluu alustasta kuopan pohjalla sellainen ikävä rutina. Yksin ajellessa kärsii rymytä sitten vaikka miten ja alustaa toimii suorastaan loistavasti (ainakin kelkan ikään nähden). Saa nähdä vieläkö ääntää tällä kaudella kun sain tuon alustan huollettua... Eipähän käy aika pitkäksi, kun on mitä värkätä. Onko muuten kuinka korkea tuo korotus tuossa 583:sen ohjaustangossa ja ylsikö normi vaijerit, johdot yms.
Jaahas sittenpä jatkoa tarinalle... Kuomu maalattiin sitten tuollaiseksi... ...mutta lakka reagoi jotenki erikoisesti... ...ja tältä se näytti hämärämmässä valossa... Niin.... millähän helev.... ilveellä sen saa muun kelkkan sopimaan tuohon kuomuun...! :-\
Täysin samaa mieltä, en koskaan maalaisi lasikuitu-pinnalle kalliilla maalilla mitään. Sitten kun jokin risu lyö siihen tai jokin muu niin menee heti koko maalaus pilalle kun maali lähtee halkeilemaan. Noh, on tuo kuitenkin tyylikkään näköinen, toivottavasti kestää. Ite olisin muuten jättänyt tuon ilmanottoaukon ennalleen mutta jos tykkäät niin miksikäs ei. Sinkkupenkkiä tuo enää kaipaa. edit. Käytitkö tuossa muovi- vai lasikuitupakkelia?
Kiitti hyvistä kommenteista! Onhan se ihan hyvä paukkupurkilla maalatuksi, kuva hiukan vielä kaunistaa pintaa. Eikähän tuo nyt niin kallista ollut kun maalit sai sunnilleen samaan hintaan ku säästökuopan mattamustat. Oli hieman vanhentuneita... Voihan se olla, että se eka reissulla petäjän kylkeen kapsahtaa eikä sillon harmita pelkästään maalipinta, mutta melkein samoilla töillä tuo tulee kun mikä tahansa maalaus. Kitti oli pp100 mikrotäyte (itellä huonoja kokemuksia lasikuitukitistä irtoilee/ halkeilee jos taipuu), pohjat sitten hiontavärin jälkeen harmaa metalliväri ja hopeiset korostukset noiden muodollisempien kohtien päälle käsivaralla. Sen jälkeen punainen candyväri alhaalta tuohon reunaan ja keltaisella siitä ylös ja lakka päälle. Eli suihkuttelua vaan, purkin väri vaan vaihtuu välillä. Ja pajukon läpi ku kruisailee niin sehän vaan enimmät rypyt ja appelsiinit oikiaa maalipinnasta. ;D
