Nyt kun monessa topicissa näkyy suoraan tai välillisesti kysyttävän, että minkälaisia säätöjä vois kokeilla 50 tai 100 kiloiselle kuskille siinä ja siinä jne. Ja vastaus aina melkeinpä poikkeuksellisesti on, että "....ne säädöt täytyy hakea itte ei kenenkään muun asetukset oo hyvät..." Siinä varmaankin osa totuutta kyllä, mutta voiskohan joku iskareista ja niiden säädöistä oikeasti tietävä pistää tänne vaikka selvennykseksi mihin mikäkin säätö vaikuttaa. Siitä jokaisen "tietämättömänkin" olisi sitten ainakin helpompi päästä alkuun. Esim vaikka alla olevista ja missä tilanteessa kyseinen säätö vaikuttaa. (pikkupatti, "kuplavolkkaripatti", hyppy, loivat patit jne..) Jousen esijännitys, löysääminen/kiristäminen (etupää,etupukki,takapukki vrt. ajettavuus, suksipaine, alustan "kovuus" jne) sisäänvaimennus? " " paluuvaimennus " " Kenties vielä "nopean alueen säätö" ja sen käyttö ja vaikutus Haulla en em. säätöä käsitelevää topiccia löytäny, mut jos sellainen jo on niin poistakaa tämä
Tuossa on se ikuinen ongelma, kuka määrittelee asiat mitenkin. Tuo paino on aika helppo, mutta pikkupatin, "kuplavolkkaripatin" jne. määritelmä häilyy kuskista toiseen. Joskus kyseltiin tarkempaa määritelmää ihmisiltä kuplavolkkaripatille ja turistipatille. Toisen Kuplis oli toisen turistia. Mielestäni kuplavolkkapripatti on selkeä, se on noin 1,5m korkeaa, harjaväli n. 4m...
Tuo PPS alustan säätöjen hakeminen kiinnostais minuakin...Siitä ei just juttua foorumilla ole...ois hyvä jos joku jotain "yleistä" ohjetta antaisi. iskunvaimentimien shimmaus lienee oma taiteen laji,mut vois sitäkin täs käydä läpi : Hankala viedä pumput shimmiin ku ei tiedä mitä niihin haluaa ;D
Shimmauksiin auttaa jos vain selittää huollolle mikä on vaiva. Pohjaako loivassa patissa vai isossa ja terävässä vai onko jonkinlaisessa liian kova. Se, mitä levyjä sinne laitetaan on enemmän huollon ongelma.. Toki, tässä tulee tuo Catiskan esilletuoma ongelma tuon ison ja pienen patin määritelmä..
Jotain tähän vielä. Jos jollain on korjattavaa tai lisättävää, niin antaa palaa.. Pikkupatissa löysä alusta löysillä vaimennuksilla pelaa hienosti, niin kauan kuin jousitus pystyy nielemään patit. Sitten kun ei pysty, alusta pohjaa reippaanlaisesti ja kelkka loikkaa suuntaan X. Jousen esijännityksellä voi vähän vaikuttaa pohjaamiseen, mutta vaikutus on pieni, sen sijaan suuri esijännitys tekee alustasta pintakovan. Parempi tapa on isolle kuskille vaihtaa jäykemmät jouset, jolloin pintaherkkyys pysyy, koska jousta ei tarvitse juurikaan esijännittää. Joka tapauksessa, esijännityksellä pitäisi mielestäni säätää lähinnä painumaa, pohjaamisiin jäykemmillä jousilla, mutta ennen kaikkea vaimennuksilla. Etujousilla voi vaikuttaa kääntyvyyden yms. lisäksi jonkin verran kallisteluun, etenkin pitkissä mutkissa, nopeissa kallisteluakin voi pelata vaimennuksilla. Liian jäykkäkään ei jousi saisi olla, koska sen herkät liikkeet jää lyhyeksi ja alusta on epämukava sekä epätasaisuudet saavat suksipaineet vaihtelemaan rajusti, mikä tekee härvelistä ikävän ajaa (kokemusta on) ja ylipäätään, jousien jäykkyyksien pitäisi olla toisiinsa nähden linjassaan. Joku kuka osaa ja jaksaa, voisi kirjoittaa aiheesta melkoisen esitelmän, mutta tuossa jotain. Sisäänvaimennus jaetaan yleensä kahteen osaan, hidas ja nopea ja joissain iskareissa näille on säädöt. Iskarista löytyy shimmit hitaalle ja nopealle ja kaikki siltä väliltä ja periaatteessa vaimennuksesta voi tehdä lähes minkälaisen haluaa. Hidas sisäänvaimennus toimii siis hitaissa liikkeissä. Hidas liike kannattaa pitää herkkänä, jotta alusta on mukava, muttei niin herkkänä, että pitkässä ja loivassa montussa alusta pohjaa. Nopealla puolella sitten hoidetaan terävät iskut alustaan, jotta pohjaamiset eivät olisi liian rajuja. Säädettävät iskarit säätävät hitaalla ja nopealla myös välialuetta, mutta jos hidas ja nopea puoli on hyvissä säädöissä, pitää välialue hoitaa levyillä.. Paluupuolelta löytyy samalla tavalla nopea ja hidas, mutta yleensä paluulle on vain yksi säätö (jos säätöjä ylipäätään on) Paluun tarkoitus on estää kasaan painunutta alustaa ponkaisemasta liian nopeasti jousia suoraksi, jolloin kelkka pyrkii taas hyppäämään jonnekkin, paluupuolta ei voi määrättömästi tiukata reittiajoon, koska liian tiukka paluuvaimennus kerää alustaa kasaan patikossa, kunnes joustovarat loppuvat ja alusta pohjaa. Näin esimerkkinä. Omassani oli kelkan mulle tullessa kohtuu hyvät säädöt, mutta reippaasti kevyemmälle kuskille, joten pohjailuja tuli tasaisesti joka tilanteessa. Huollossa iskarit shimmailtiin uuteen uskoon ja sen jälkeen pumput olivat erittäin pintakovat, pohjailivat ojanylityksissä rajusti, mutta sietivät kuitenkin pohjaamatta erityisen kovia tällejä (loikasta alas vastapattiin) Joka tapauksessa, säätäjä ihmeteli vanhoja säätöjä, kun oli niin paljon levyjä ja otti ne pois ja laittoi vähän paksumpia tilalle.. Eipä tullut hyvää sillä kertaa. Tuossa on paljon mutua, jota ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta ehkä tämä herättää jonkun asiasta tietävänkin valaisemaan meitä..
Itellä pohjaa etupukki välillä kun ajelee 20 - 30 kmh sellaiseen terävään pattiin ja perä voi olla vielä edellisen parin päällä. telan pituus 345... Kyseessä touring kelkka joten 2 päällä ei voi kovin hyppyyttääkkään... Pitäskö tässä laittaa tuota hitaanpuolen vaimennusta lisää? Jousta en mielellään kovin paljoa kiristäisi kun on nyt sopivan herkkä... Kyseessä on lynxin sport touring rcg alustalla, jos sillä on merkitystä säätöihin.. alla 46mm hpg kaasu iskarit ilman clickereitä
Jotain stuffia. Esijännityksillä etupäässä vaikutusta vain rungon kulku asentoon kuormansa alla, ei vaikuta pohjailuihin. Jousen perusjäykkyys(Nm) kantaa kuormaa, vastustaa liikettä vain omalla voimallaan, asian tekee mielenkiintoiseksi ns. progressiiviset jouset(vaativat vetopuolelle kaksi pakkaa). Puristus puolen simmitykset nykyään rakennettu kahden pakan systeeminä, hitaat pinnassa ja nopeat sitten pohjapakassa, vrt. "pinta kova" voi olla että nopea pinkka alkaakin toimimaan liian nopeasti. Tai vetopuoli pakkaa ja tekee kovaksi koska jousitus ei ehdi palautua. Ohivuodoilla tehdään esim. mukavuutta pienessä turistinypyssä mutta suuri ohivuoto aiheuttaa pohjailuja loivissa kaksipäällä tai suurissa "volkkareissa". Esim, wp käytti aikanaan ns. fläppi simmiä, puristuspuolen ohivuodon tukkimiseen, antaen pintaan herkkyyttä ulos mutta ei syönyt puristusta pois hitaissa loivissa ts. keulan painumista ja kallistelua liikaa. Yleensä: Jos kelkka olisikin kuten esim. ralliauto(vain kaksi ulotteinen), säätäminen olisi helppoa :, se etupukki tekeekin kelkasta haastavan säädettävän, ts. kolmas ulottuvuus keskelle koko helppoa geometriaa ja fysiikan perus juttuja. Mikä iskari pohjaa ensimmäisenä, vaikuttaen keikkumiseen, ohjattavuuteen, patin kestoon! Kun vielä ryökäle linkitetty monesti keulimisenesto kuvioihin, progressiivisine jousineen,linkkuineen ym. Mietippä asiaa, mitä vaikuttaa suksen jousitus kun ylitetään pattia, keula painuneena: etupukkihan siellä odottelee mälliä, joskus jonkin verran painuneena.. siis pintakovana. Haastavaa,haastavaa..mutta jos joskus joku hallitsee kelkan alustan kohtuudella, voi mennä kysymään töitä mistä tahansa rallitiimistä! no vitsi Nykyäänhän jousitus on ns. passiivista. Tulevaisuus tuo aktiivielementit: liikesensorit makustelee ja ohjainyksikön antamat komennot tulevat suorittamaan tehtyä sitten. Tehdäänkö se sähköventtiileillä vai muutetaanko jopa vaimentavan "öljyn" viskositeettiä sähköisesti,aika jää kertomaan. Ohjariboxeja tulee siis lisää. Ja tavan säätäjä naputtaa softaa/kalibrointia, joka hoitaa homman kotiin. Ei tarvi sotkea sormiaan kun läppärillä tehdään.. Noh, ei se niin mee edes japanissa, aina joku karu kaveri kertoo että näin tehdään..
