Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Kelkkailussahan se suurin kuormitus tulee siitä, kun jaloilla kannatellaan patikossa. Se on ihan sama onko ajanu 2000 vai 20 000 kilometriä katupyörällä perse penkissä. Ku vetää kylmiltään 100 kilometrin sikapatikkolenkin, niin siinä on ammattilaisillaki talven eka lenkeillä reidet ja perse jumissa. Mutt siitä se muutaman kerran jälkeen helpottaa ja hauskuus kasvaa. On sekin kyll mukavaa, ku eka reissujen jälkeen naureskellaan kaveriporukassa ku jokainen kävelee ku nro. 2 housuissa. ;D
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Höpö höpö, kaveri ajoi viime talvena meidän kanssa (n.3200km)Lammilta Jäämerelle ja takaisin, 100km pohjilla, eikä mitään ongelmia. Vähilläkin pohjilla pystyy kyllä ajeleen ihan kohtuullisesti.
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle no mä luotan et pyörää enemmän taitaa olla ratsastuksesta hyötyä kun siinä kuitenki joutuu jalka- ja peppulihakset aika koville. toi pidempiaikanen oman painon kannattelu tullu hevosten myötä erittäin tutuks. ;D
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Juu kyllähän se on ihan vakio aina ku syksyllä/alkutavesta että pohkeet ja reidet on ihan hapoilla/turtana ekojen reissujen jälkeen. Mutta onneksi tähänkin tottuu
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Asenne on kyllä oikea! Tuolla pärjää jo pitkälle kun ei ainakaan kehtaa myöntää jos paikkoja kolottaa ;D Ei muutako reissua tosissaan suunnittelemaan. Käsivarressa hienot ja monipuoliset kelkkailu mahdollisuudet joten suosittelen sitä suuntaa. Ainakin pari reissua tulee taas talvella tehtyä sinne. Meidän mukaan kyllä sopii jos suunta kiinnostaa. Jos sua ei häiritse että porukassa on muitakin naisia ;D
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle ^^ eiks tärkeiden ja parhaiden asioiden ja ihmisten takia oo valmis aika paljoon, joten mm. lihaskivut on aika pientä verrattuna siihen mitä siitä ajamisesta saa?
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Näinhän se menee, eihän tätä muuten viittis harrastaa. Ja ne jumit tulee joka talvi itsellekkin ekoilla lenkeillä.
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle pakko sitä asennetta olla ku muuten ei tolla pyörälläkään ajelis. kaikki yrittivät tunkee mulle jotain hemmetin customia ku korttia suoritin. omal pyöräl jalat yltää hikiseen maahan ja pyörää siirrellään mm. parkista pois ihan jalkasin ja koko voimilla työntämällä ja ilman asennetta pyörä ei ois liikkunu mihinkään suuntaan tai ajo onnistunu. jalkaki ollu jo vaikka kuinka kauan kipeenä mun turvalleen vetämisten ja hevosäksidenttien takia mut minnekään lääkärille jaksa mennä ku siellä vaan paketoitais mun varvas ja osaan tehä sen iha itteki. ja kitinä nyt ei kovin pitkälle ees vie ku jäis vaan paljon asioita tekemättä ja kokemuksia kokematta. : ai enkö mä pääsiskään huomion keskipisteeks. ;D
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle no höh. ;D tollanen musertaa itsetuntoa ku oon tottunu olee useimmiten se porukan ainoo tyttö ja näin ollen huomion keskipiste. ;D
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Ratsastus on mulle tuttua hommaa ja samaa mieltä oon, että siitä on hyötyä tässä lajissa. Ainakin tasapaino kehittyy ratsastaessa. Kelkan päällä vaan on hieman erilaista - ainakaan omassa vanhemmassa kelkassa ei saa juurikaan jaloilla penkkiä puristettua, joten kyydistä tippuu siinä mielessä jopa helpommin kuin hevosen selästä. Ainakin ite oon parina viime talvena "hypännyt" kelkan kyydistä, mutta hevosen selästä en oo pudonnut vuosiin. Mutta kyllä ratsastus ja kaikki urheilu auttaa kelkkahommissa.
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle ^ mä oon viimeeks kesällä pudonnu hevosen selästä. ;D heppa pelästy pensasta. : ja mä lasken urheilulajiks ja tasapainoharjotteluks myös 12cm piikkikoroilla kävelemisen (ihan unohtamatta sitä omaa sukupuolta). ;D
Vs: Kelkkareitit aloittelijalle Mielenkiinnolla lueskelin vieterin, kun oma emäntä on kutakuinkin samoissa mitoissa (152 cm / n. 40 kg). Kelkkavaihtoehtoja ollaan tutkailtu ja mietitty miten pärjäilisi sopivan pikkupuhkun selässä. Miten kelkkailut realisoituivat? -Sale
