Vai kaipaa Kuikan Letkumestari tiukempaa tavaraa. Mitäs kun talli menee alta kun rouva huomaa että jätkällä on uusi...Kaipa sitä voisi kaveria sen verran jelppiä että pääset sinne kaupunkiyksiön parvekkeelle pajottamaan ;D.
Kaikenlaista pientä on taas tullut näperrettyä, vaimennin odottaa vielä(kin) tuhannen päreinä josko joku sen joskus tinaisi kasaan. Vaikka öljy onkin viissin jo ihan sikahalpaa, piti silti tehdä ketjukotelon kannelle hieman pönkkää että pysyisi liemet paremmin tallessa: Tuli joskus heikkona hetkenä mittailtua kytkimestä hihnan ja lautasen välys, joka oli uudella hihnalla aika lailla millin. Pitihän sitäkin alkaa säätämään ja eikun erikoistyökalujen tekoon: Varovasti lämmittelin mutterin toholla johonkin puolentoistasadan asteen paikkeille ja kytkin pitimeen kiinni ja ihan kohtuullisella voimalla vajaan metrin varrella lähti mutteri ja ristikko auki. Pienten mittausten ja laskelmien jälkeen tulin siihen tulokseen että jos jättää simmirikan poikkeen ja ottaa siivun paksusta rikasta niin tulee aika hyvä. Tein sitten tällin johon sai rikan kiinni ja koneistin siitä 0.10mm pois: Nyt hihnan välys on vakiopainoilla 0.5mm luokkaa ja säätöpainoilla taitaa mennä 0.2 tienoille... Jotakin piti keksiä myös niille vakioille kuomussa oleville vaahtomuovikikkareille, niillä kun oli tapana putoilla pitkin mättäitä. Helppo konsti olisi tieten ollut vetäistä ne nippusiteillä kiinni mutta se oli hieman myöhäistä siinä vaiheessa kun toinen oli jo hukassa. SLP:ltähän saisi "tehdastekoisia" mutta arvelin että tuommosethan voipi kyllä tehdä itsekin. Ja eikun kaupasta pala ohkasta alumeetia ja pari neliötä meshiä ja työstämään: Meshin vetäisin kireälle ja ihmeliimalla kehykseen kiinni. Saapa nähdä miten nuo kestää sitten käytössä, täytyy rehellisyyden nimissä sanoa ettei nuo ole mitenkään älyttömän tukevat. Kangas on kyllä todella lujaa vaikka onkin hieman ohuempaa mitä "orkkis", lähinnä arveluttaa liimauksen pitävyys. Mutta helppohan nuo on tuosta ruuvailla irti jos joku ranka vie niiltä neitsyyden :-*. Tuli sitten loppujen lopuksi ostettua myös nuo "Flow-ritet" jotka porasin tuohon viereen niin saapi vertailla miten oma materiaali pärjää vertailussa .
Sehän on itse asiassa silkkipainokangasta (polyester monofilament mesh) ja Finnseriltä http://www.finnseri.fi/index_files/seulat.htm ostin. Neliöhinta oli jotain huimat 15€. Kankaiden speksejä: http://www.nbc-jp.com/eng/prod/screen/l_ux_ex_sc_spec.html. Minun kangas on EX 63-063/160PW, ja nyt ostaisin jotain hieman paksumpaa. Finnserillä ei varastovalikoima ollut kovin älytön, muutamaa erilaista oli hyllyssä. Paska puoli tuossa on juuri tuo värihomma, punaista ja keltaista on jotain sorttia mutta ei mustaa. Maailmalta sitä jostain varmaan saisi. Se mikä tekee SLP ja Outerwearsin materiaalista erikoisen on niiden vedenhylkimiskyky. En tiedä miten korkean vesipatsaan ne kestää mutta noin niin kuin hanasta lorottamalla ei vesi mene läpi. Tuo meinasi ensin hieman lannistaa mutta löytyi siihenkin aika hyvä ratkaisu .
Nyt kun Bearikin on saatu NANO-uskovaiseksi niin jatketaan ilosanoman levitystä laitetaan hieman tutkimustuloksia näytille . MENTOS-insituutti tutki taannoin Holmenkol-merkkisen nanokyllästeen vaikutusta silkkipainokankaan virtausominaisuuksiin. Koejärjestely: Ja tulokset: Hieman tuli kryptatun oloinen tuosta tulosluettelosta mutta mitä korkeammalla merkki, sitä vähemmän materiaali päästi ilmaa läpi ja aiheutti enemmän alipainetta letkussa. SLP tarkoittaa Flow-riteä, jollainen näkyy ensimmäisessä kuvassa töpsän päällä. Tämä toimi jonkunlaisena referenssinä samoten kun "ORG", joka tarkoittaa vakiota vaahtomuovisuodatinta. Alempi ORG tuli siten että virtaus meni koko palan läpi, siis sivuiltakin, ylemmässä virtausala oli teippaamalla pienennetty vastaamaan muita koepaloja. SP I ja II sekä PI I ja II ovat kahdella eri Holmenkollilla hieman eri tavoilla käsiteltyjä silkkipainokankaita. Käsittelemätön tuotti tasan saman tuloksen kuin SLP. Ylinnä oleva Woly oli jotain kaapista löytynyttä kengänkyllästettä, joka oli kyllä aika aunuksesta, tukki kankaan pahasti eikä pitänyt vettä yhtään. Tuloksista kun sitten räknäili niin nanokylläste tukki kankaasta osapuilleen 20% pinta-alasta. Myöhemmin kokeilin semmoista metodia että suihkutin kankaan kyllästeellä märäksi ja hetken kuivumisen jälkeen puhkuin ja puhalsin ylimääräset kyllästeet poikkeen. Kangasta kun katseli niin se oli ihan käsittelemättömän näköinen, kun normaalisti käsitellystä näkee että se on hieman tukossa. Vettä tuo hylki ihan samalla tavalla. Mittaustuloksia tuosta en enää saanut kun Flow-ritet oli jo kelkissä kiinni. Omassa rojektissa ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, yleistä niputusta ja kevyttä testausta lähinnä. Takavalon johdon putkitin telatunneliin, josko se nyt pysyisi mukana koko talven... Hakkiksen mallailua illan hämyssä:
Vai hemohessiä harrastettu ;D On siinä rouva ollut ihmeessään kun sä olet imuria kysellyt puuhiis ja vielä kunnon imutuksiin... Ja vielä samalla rouvalta varastanut sukkahousutkin tutkimuksiin ja nehän ei oo ahistanut laisinkaan
