Eli ajattelin laittaa tällaisten kertomuksien topicin pystyyn. Laittaakaa tänne omin kuvin ja sanoin jos on joskus ollut lähtö enemmän kuin lähellä. Tässä minun tarinani. Kesä 2004.. Heinäkuu ja laskuvarjohyppykurssin viikon teoriaosuus suoritettuna. Aurinko paistaa ja koko kurssi on aamusta tullut kerholle valmistautumaan ensimmäisiin 2 hyppyynsä! Kamppeita tarkisteltiin useaan kertaan. kiristeltiin reppua ja fiilisteltiin koneesta irrottautumista. Isä soitti ja sanoi, etteivät ikävä kyllä pääse kerholle katsomaan, mutta lupasivat katsoa taivaalle jos näkyisimme lentelemässä. Koneessa ja maassa vielä fiilis aivan katossa. Oppilaita koneessa oli minun lisäkseni kaksi. Olin hyppyjärjestyksessä toisena. Raskain tyyppi meni ensin, ettei vaaratilannetta synny kahden hyppääjän ollessa samassa tasossa. Humps! yritin katsoa ikkunasta mutta sinne hän hävisi. Sitten oli minun vuoroni. Korkeusmittari näytti korkeutta olevan 1000 metriä. Hyppymestari tarkisti vielä ennen oven aukaisua, ettei repusta irvistänyt mikään ja että kaikki oli siellä päälisin puolin hyvin. Ovi avautui. Koneen jylinä, ilmavirta ja lentobensan tuoksu saivat hymyn huulille. Olin valmiina. Linja oli ajettu ja aloimme olla kerhon yllä. Hyppymestari huutaa: OVELLE! Teen kuten on harjoiteltu ja nostan vasemman jalkani ulos koneesta asrtinlaudalle ja menen oven suuhun pitäen aukon molemmin puolin käsillä kiinni. Potkuri virrassa on vaikea hengittää. Maahan on pitkä matka. Yritän välttää maahan katsomista ja keskittyä suoritukseen. Pian Hyppymestarini taputtaa minua selkään ja huutaa; "MENE!" Kiipeän siivelle ja tunnen adrenaliinin virtaavan. Kuljen kyyryssä, ettei reppuni osu ylhäällä olevaan oveen. Pääsen koneen siipeä tukevalle streevalle. Otan streevasta tukevan otteen ja lasken itseni ilmavirran kannateltavaksi. Rauhallisesti nostan katseeni siipeen ja irrotan otteeni.. Kaikki tapahtuu silmän räpäyksessä! Lasken rauhallisesti ; " 101, 102, 103, 104, 105.. Putoan vauhdilla ja kone näkyy enää kaukana. Varjo rysähtää auki aloittaen aluksi rauhallisen pyörimisliikkeen. Kupu näyttää hyvin muodostuneelta joten en anna pyörimisliikkeen vielä häiritä. Otan ohjausviilekkeet käteeni ja kokeilen jarruja, jotka tuntuvat pyörimisliikkeen vimmastuessa erittäin jäykiltä! Yhtäkkiä pyörimisliike muuttuu kauheaksi! EN näe maata vain sinistä ja sisuskaluni tuntuvat painuvan mahalaukun pohjalle! Kukaan ei anna radiosta toiminta ohjeita ja käyn uudelleen läpi opetetut turvallisuus toimet. Olen jo valmiina "käläyttämään" eli suorittamaan varavarjotoimenpiteet. Keskeytän toimimiseni, koska ohjaajan ääni alkaa kuulua radiosta ja alan kuunnella niitä. "Ville. Rauhoita." "Ville. Rauhoita varjon pyörimisliike." Huudan kuuroille korville kuinka olen kaikkeni tehnyt eikä mikään ole sen toimintaan vaikuttanut! "Ville. Varavarjotoimenpiteet. Ville. Varavarjotoimenpiteet." Samantien otan kahvasta kiinni ja vedän. Lähden putoamaan kovaa maata kohti ja korvissani alkaa kova suhina, joka loppuu pian sinisen pyöreän kuvun aukeamiseen! "JIHAAA! Se ei pyöri! Tältäkö se maailma täältä näyttääkin! " Huomaan maan lähestyvän ja tilanteesta vielä hurmiossa yritän laskeutua pallovarjolla pystyyn. Toisin kävi. AIsssss ....tana kun sattui jalkoihin kun rymähdän maahan. Kerään silti kimpsuni ja riennän vastaan tulevan kalpean Matin puheille. " Matti! paska hyppy! Ainoa mitä jännitin koneessa oli että osaanko laskeutumiskuvion , enkä edes päässyt harjoittelemaan sitä!" Matti ei oikein osaa nauraa. Itse en tajua mitä on tapahtunut. Myöhemmin selviää , että avasin toisen varjoni niin alhaalla, että oli jo erittäin hilkulla että olisi ollut suositeltavampaa tulla vajaatoimisella varjolla alas ja katkoa vain puolet vartaloni luista. korkeutta oli varavarjotoimenpiteet tehdessäni noin 250-300m. Todellisuudessa matkaa oli vielä pallovarjolle ja yksitoimisille strong-valjaille aivan tarpeeksi (kuten huomaatte), mutta jos joku olisi vielä häirinnyt varavarjon aukeamista tuossa korkeudessa, en olisi tässä. Jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen hyppy kaksitoimisilla valjailla, en olisi välttämättä tässä. Jos olisi mennyt paniikkiin, olisin ehkä tässä mutta kokemuksien perusteella paikat kertaalleen aivan sälöiksi menneenä. Hyppäsin samana päivänä toisen hyppyni, joka onnistui hienosti ja jatkoin urani 15 hypyn verran. Uskon jonkin jääneen alitajuntaani. Hyppääminen ei ollut enää hauskaa, vaan kovan pelon voittamista. Päätin 2006 , etten enää hyppää. Hyppäsin vielä tandemin 4 kilometristä tuttujen hyppykavereiden kanssa ja ihailin menoa ammattilaisen kyydissä. Kaikkea muuta kuin pelottavaa ja painajaismaista, mutta kertokaapas se jollekkin tuolla sisällä kun ollaan vielä maassa. video (digikameralla)
Jep, tällänen tarina, mutta mennään alaspäin Kuvia ei ollu ku yks tarjjota tähän hätään.. Eli, oltiin menossa kaverin kanssa sukeltamaan erääseen nimeltämainitsemattomaan suljettuun kaivokseen talvella, jossa oli käyty jo toistasataa kertaa aikaisemmin. Eli tuttu paikka. Tehtiin sukellussuunnitelma ja laskettiin mukana olevien kaasujen mukaan alttiinaoloajat ja etapit. Suunnitelma oli painua noin 400 metriä vaakatasossa kiven sisään ja 55 metrin syvyyteen. Lähdössä teimme normaalit turvatarkastukset molemmille ja ok merkkien jälkeen läksimme painumaan syvyyksiin. Alas painuimme suoraan tuttua reittiä ja päästyämme 55 metriin, mulla iski voimakas syvyyshumala. Näytin kaverille merkin, ylös. Aloitimme nousun, mutta itse hortoilin vahingossa sellaiseen huoltotunneliin, missä kulkee vain rappuset ylös. Eli tosi ahdas sukeltaa.. En kerennyt nousta, kuin pari metriä, kun jäin kiinni johonkin. Typpi vaikutti vielä voimakkaasti päässä ja ajatukset rupesi harhailemaan kuolemasta lähtien kaikessa. Otin kaiteesta kiinni, suljin silmäni ja ajattelin; ei ole mitään hätää, kaasua ja alttiinaolo aikaa on vielä jäljellä. Vähän aikaa siinä skarpattuani, ajatukset rupes kirkastumaan ja avasin silmät, näkyväisyys oli mennyt nollaan, kun olin pöllyyttänyt räpylöillä siinä paikallaan ollessa. Rupesin tutkimaan tilannetta ja olin jäänyt kainalossa olleesta deko pullosta kiinni kaiteeseen. Samalla kun sain itseni irti, kaveri tuli paikalle ja kyseli, onko kaikki ok. Vastasin, et on ja keskeytetään sukellus. Etapit tehtyä ja päästyämme avannon reunalle, tilanne tavallaan laukesi, kun kerroin sukellusparille, mitä kävi. Aikaa tähän kaikkeen ei mennyt, kuin ehkä pari minuuttia, mutta se tuntui ikuisuudelta siellä alhaalla.. Pari oli aloittanut nousun ja oli kattonut alas eikä nähnyt minua. Tän jälkeen oli lähteny ettiin ja huomannu mut siinä käytävän alussa sätkimässä kaiteessa kiinni, just ku oli meinannu tulla auttaa, olin päässy itte irti.. Cmass M3, Naui Instruktor, Nitrox Instruktor
Enpä ole yleensä pitänyt tapanani paljoa huudella kaikesta kokemastani paskasta, mutta tässä nyt tulee yksi. Eli olimme eräänä talvipäivänä eräällä pakettimallisella henkilöautolla matkalla eräällä tieosuudella johonkin suuntaan. Vastaamme tuli mäenharjanteella puoliperävaunuyhdistelmä ja hidastin omaa nopeuttani jonkinverran, niinkuin yleensä aina teen raskaan ajoneuvon kohdalla, silloin kun ei isompaa kiirettä ole. Kun rekka jymisteli vastaan, niin olin huomaavinani jotain eriskummallista, mutta en osannut kertakaikkiaan sanoa, että mikä se olisi voinut olla. Käänsin auton ympäri ja lähdin ajamaan rekkaa kiinni. Samassa huomasin, että rekan rinnalla, vastaantulevan liikenteen kaistalla, eli sillä, mitä pitkin äsken ajelimme, menee jokin musta möhkäle. Tarkemmin katsottuna tuo möhkäle osoittautui rekan rinnalla pyöriväksi renkaaksi. Kyseinen rengas oli juuri meidän kohdallamme irronnut rekan puoliperävaunusta. Ko. rekkakuski huomasi itsekin tilanteen ja alkoi hiljentää nopeuttaan ja lopulta pysäytti autonsa levikkeelle. Rengas oli jo tuossa vaiheessa pyörinyt ojaan, eikä näin enää ollut vaaraksi kellekään. Renkaan pyörimismatka oli noin reilu puoli kilometriä. Lähes koko matkansa se kulki vastaantulevan liikenteen puolta. Onneksi muita vastaantulijoita ei meidän lisäksemme ollut. Vaikka automme olikin kohtalaisen kookas, puolinokallinen karjapuskurilla varustettu Transporter, olisi tuo irronnut rengas todennäköisesti kahdekasnkympin vauhdilla tunkeutunut samaa nopeutta kohtaavan pakun sisätiloihin melkoisen syvälle. En kerro oltiinko töissä.. Ehkä oltiin, ehkä ei, mutta senverran kuitenkin, että kyseessä ei ollut suomalainen yhdistelmä. Vaikka tapauksesta onkin jo monta vuotta, niin nykyäänkin kyseisellä paikalla tulee tuo tapaus mieleen.
Itellä on yks tiukka paikka ollu.......... Viimekesänä kun sain piikkikortin ni olin kerenny jo pari kuukautta ajella kun pyörästä meni kannen tiiviste ja kun olin sen vaihtanut ja saanut nesteet koneeseen päätin lähtee kokeilee että nostaako lämpöjä. Päätin sitten kun lähdin niin käydä ajamassa vähän kaarre ajoa yhdellä tutulla kadulla jota olin fillarilla ajanut monesti. Muistelin että se kaarre on pitkä ja loiva mutta myöhemmin selvisi että muistin väärin........... Siitä suunnasta josta lähestyin tätä kaarretta siitä mutkasta jatkui onneksi sellainen nurmikenttä suoraan eteen päin eikä kentän ja tien välissä onneksi ollut katukivetystä tai ojaa. Tilanne meni näin: Lähdin kiihdyttämään tien alusta jossa tie nousee loivasti ja sen jälkeen tulee se mutkan kohta jossa ylänmäkeen ajettaessa näyttää siltä että se jatkuisi vielä suoraan sille nurmikentälle. Luulin tetysti siihen tullessani että se mutka on kauempana ja löin lisää löylyä. Sitten kun olin siinä missä se alku loiva loppuu vauhtia oli 60/70 kmh kun tuli sellainen tunne että voihan paska. Tähän loivaan "kaarteeseen" johon olin olettanut voivani ajaa lujaa oli enää 10 metrin matka ja se oli tietysti 90 asteen mutka. Kerkesin vain painaa takajarrua jonka seurauksena jäi 3m jälki asfalttiin sen jälkeen huomasin olevani jo sillä nurmikentällä ja lähestyväni sopivasti sinne viritettyä lentopallo verkkoa. No ei siiinä mittään verkkohan meni päreiksi kun vetäsin siitä läpi mutta en kaatunut eikä pyöräkään hajonnut kun siinä ei ollut sitä ojaa eikä katukivitystä. Jos olisi ollut niin tässä en varmasti olisi. Ja onneksi se verkko oli jo tarpeeksi hauras ja oli valmistettu jostain siiman tapaisesta eikä mistään nylon narusta. Siinä oli pulssi kyllä kohillaan kotiin ajellessa. Ja omaa tyhmyyttähän se oli mutta kyllä ainakin opetti. Jos olisin toisesta suunnasta tullut olisin nähnyt sen mutkan jo ajoissa.
1) Ala-asteiässä tipahdin polkupyörän kanssa keväällä Jätkänkynttilän alla kohtuullisen vuolaana virtaavaan Kemijokeen kun kikkailtiin pyörillä siinä rannalla. Ei siinä kauaa nokka tuhissu ku lähti virta viemään. Kaveri ojens kättään mutta ei tahtonu millään ylettää, ku toisessa kädessä oli pohjaa kohti vetävä polkupyörä. Pienen hetken mietin että mennäänkö pyörän kanssa pohjaan vai mennäänkö rannalle. Päästin irti uudesta maastopyörästä ja sen verran sain kauhottua että sain kaverin kädestä kiinni. Metri vielä virran mukana ja olis tullu Valajaskosken turbiinit tutuksi... 2) Syksyllä 1982. Pikku-JRT oli muutaman kuukauden ikäinen kelkkamies, joka Maurin päivänä tuhisi vaunuissa ikkunan alla, Rovaniemen Kivikadulla. Kovasti kuulemma tuuli sinä päivänä, niin äiti siirsi pikku-JRT:n sisälle taaemmas jatkamaan unia. Ei siitä kauaa menny, ku ikkunan läpi rojahti isokokoinen mänty, joka ois kyllä tehny meikäläisestä jauhelihaa.
joo tuota tässä 19.1.08 lährimme kaverin kanssa ajelemaan tuonne mellavaaraan päin, eräs toinen kaveri soitti että tulukaa tässä meillä käymään että ottakaa minut messiin no met käännyimmä takasin ja löyty semmonen mukava paikka missä oli mukava rällätä vähän aikaa ja sitte lähin siihen tielle päin, siinä oli mutka ja ku se on semmonen tie että siitä ei yleensä kukaan kulje paitsi rekat viikolla, niin en hoksannut katsoa oikealle ja hiljaa aloin kääntymään siitä tieltä siihen penkereelle kunnes yhtäkkiä kolahtaa ja bussin siis semmosen oikian kokonen bussin kylkeen kopsahtaa ja mie vähän siinä säikähin ja se pysähty se bussi ja kuski tuli siihen että mitä kävi niin sanoin että näköjään meni tukivarret solomuun, no ei siinä mitään tiedot ylös ja tien reunaan ja isälle soitto. Siinä kaverin kanssa ihmettelimmä ku se ei painanu tööttiä tai jarruttanu ennen ku se kopsahti ja kaveri oli vielä heiluttanu käsiä sille kuskille että vois ehkä vähän väistää että siinä on kelkka mies edessä vaikka se minun vika olikin että minä siihen ajoin, ja se ei ajanu varmaan ku jotain 30 km/h ja minä jotain 5km/h ja se oli semmoset puol metriä yrittäny väistää vaikka se oli nähny minut sielät parin kymmenen metrin päästä. No siinähän olis voinu lähtiä henki jos se ois lujempaa siihen tullu ja keulaan oisin läsähtäny. No ei siinä mitään isäntä tuli sitte hakemaan minua ja sitte tutkiskeltiin vahinkoja, siinä oli menny kaikki tukivarret solomuun iskari solomuun ja runko vähän mutkalle vaikka se niin pieni kolaus olikin, bussi koki vain pienen ruhjeen kylkeen parit naarmut.
Voihan v..tu... tuo video sai karvat nousemaan pystyyn, kun on itsekin hypännyt. Aika pahan kuulonen tuossa ku toinen huutaa että liian matalalla... Onneksi ei sattunu TOSI pahasti.
" Ei tämä oo riskitöntä hommaa!" Vähän sääli kun kävi noin.. Upea laji ainakin toistaiseksi jäissä. Oma kurssikaveri on lajista ihan sekasin ja haluisin olla kyllä itekkin. Tosi kivaa puuhaa, mutta itsellä noista 15 hypystä puolet hyppäsin tosi pitkillä väliajoilla, eli saattoi olla kuukausi aina hypyn välissä. Johan sitä kerkeää unohtamaan sen mukavuuden ja pelko vain päälimmäisenä mielessä. Vatta ihan sekasin :-X ;D Ja voin sanoa että tasaseen nään unia kuinka porukalla hypätään kelppareina ja meikä avaa aina ihan nurmen juuressa. ;D Pitäs varmaan joko unohtaa koko juttu tai ottaa asiaksi hypätä ne kelpparit. Mut sillon ei auta pakittaa vaan hypätä aina kun se on mahdollista.
Juuri tuollaisten tilanteitten välttämiseksi käytän moottorikelkkaa. vaaraton harrastus. Tv Teho-osaston kanta-asiakas
Jos kyseessä olisi ollut paripyörä asennus niin todennäköisesti olisi mennyt vielä pidemmälle ojaan, kun se ei kovin helposti kaadu jos lähtee molemma renkaat napoineen irti.
Todella pelottavankuuloisia juttuja varsinkin tuo avauspostaus. Ei kuulostaisi hirveän mukavalta touhulta ensimmäiseksi hypyksi. hommia jotka eivät menneet aivan näin hilkulle löytyy dokumentisteista esim. Banned from television
Vuosi kaks sittenhän tapahtui vastaavanlainen tapaus tässä "lähimailla" jossa käviki sitten pahemmin.. :-\ Kerran on ollut likellä, tai no useamminkin, kotona oleminenhan se vaarallisinta on. Mutta, tapahtui kohta kymmenisen vuotta sitten, sanoivatten että ollu tuuria. Perässä hiillosti iso pakettiauto ja tiesin kohta kääntyväni vasemmalle, allani kaverin -87 mallinen mitsu galant. Ensin risteys oikealle ja siitä kiihdytin reippaammin koska n.500m päässä taas kääntyisin vasemmalle ja pakettiauto kääntyi perässä. Keli talvinen, urat liukkaat, hidastin ajoissa koska vastaan nyppylän päältä tuli auto ja arvelin etten turvallisesti ehdi ennen sitä kääntymään, ryhmitys vasempaan, vilkku oli jo päällä hyvissä ajoin, vauhti melkein nollassa ja vastaantulija melkein kohdalla. Sillon rysähti, pepsipullo, lasinhelinä ja nastarenkaitten jarrutusääni jääneet mieleen. Kerkesin tajuta että auto pyörähtää, rysähti uudelleen, valo välähti, auton mattoa, valkoista peltiä ja penkki, muistikuva. Auto pyörähtää. Hetken on mustaa ja mietin missä olen. Istun yhä penkissä turvavöissä, retkotan yläroppa pelkääjän penkin takana, pää takalattialla. Nousen ylös, joku on siinä vieressä ja kysyy kävikö kuinkaan. Ihmettelen miksi ovi on siinä vieressä, keskikonsolin kohilla. Tajuan että jaa, jalat liikkuu, kädet liikkuu, raajat tuntuu, ok. Vyö auki ja koitan ovea, mieleen tulee ne automainokset missä mainostetaan että ovet aukeaa kolarin jälkeenki, vähän jaakea on kahva mutta ovi rämähtää auki, naurahdan ääneen. Kyselemään tullut kaveri jo juoksee muualle ja huutaa jollekkin että ambulanssi on soitettu. Hyvä. Katselen ympärille että mitä tapahtui, iso auto onkin pienoiskuormuri, paripyöränen iso pakettiauto takalaitanostimella, sellanen oranssi.. : Toinen auto on mennyt perä edellä parisen kymmentä metriä pyörätielle, siellä on porukkaa. Sumeaa, silmälasit! Katson auton lattialta mutta siellä on kaikkea rojua ja lasia, menen toiselle puolen autoa, ohimennen huomaan että peräkontti on auki, kaverin tyhjä reppu on siinä "huulilla", työnnän repun konttiin ja katon että jaa, kaikki on sekasin. Painan viksuna kaverina konttia kiini kunnes tajuan ettei se mene, on vääntynyt. Menen auton toiselle puolen, autoja tulee, eivät ehdi ajoissa jarruttamaan ja tapahtuu väistöliikettä ja jarruttelua kun kaksi autoa koittaa sompailla ohitse. Katson galanttia ja tuumaan itsekseni että tästä ei autoa tehdä, koko kylki sisällä ja renkaatkin viksottaa, mitähän kaveri tuumaa kun kerron... Koitan katsoa laseja mutten näe niitä. Taas tulee auto, kävelen jo auton taakse kun taas rysähtää. Laatikkomallin vanha passatti vie galantista puskurin ja valot ja saa auton hallintaan ja pysäyttää vähän matkan päähän. Olisin jäänyt galantin alle jos oisin tutkaillu niitä laseja vielä siinä... Ambulanssi tuli paikalle, asuu siinä kilsan päässä se yrittäjä. Joku huutaa että menkää varottaan liikennettä, joku jää alle vielä. Olin jo menossa itse mutta kävely on jostain syystä hankalaa, selkään sattuu ja jalat ei liiku kunnolla. Ambulanssihenkilökunta kyselee että kuka tässä autossa oli kunnes joku osoittaa minua ja joudun ambulanssiin, vastaantulleen auton kuski kannetaan baareilla samaan autoon. Vähän sekasin siinä ihmettelen että jaa, eka kyyti ambulanssissa. Kysellään kuinka kävi, sinäkö siinä valkoisessa autossa olit? Oliko muita, ei onneksi. Pääsin päiväseltään pois sairaalasta, ei käynyt oikeastaan pahoin, selästä muutama nikama sijoiltaan ja lonkassa/reisissä makiat mustelmat turvavyöstä(ilman oisin lentänyt . Päässä pikku naarmuja ja polvista vähän nahka "kulahti". Pari vuotta meni kuntoutuessa tuon selän kanssa, muuten ok. Pakettikuormuri oli tullut kuskin ja arvioiden mukaan noin 50km/h perään ja liukui jarruttaen tien laitaan parisenkymmentä metriä, jotain säheltänyt eikä huomannut ajoissa, kai ollut väsynyt. Siitä oli galant lennähtänyt vastaantulevien kaistalle ja vastaantullut, raskaana olevan naisen kuljettama 306 peugeot oli tullut oikeaan kylkeen, n.45-50km/h rajoituksen mukaan, ei ehtinyt jarruttaa kuin muutaman metrin. Siitä pyörähtänyt perä menosuuntaan ja liukunut parisenkymmentä metriä pyörätielle. Galant pyörähti tavallaan paikallaan 270 astetta. Muutama päivä myöhemmin käytiin katsoon autoa ja kerään tavaroita pois. Oikea takakulma puolisen metriä sisällä, c pilari noussut kymmenisen senttiä. Kylki oli kattoa ja lattiaa myöten b pilarin kohdalta jotain 30cm sisällä, mm, etupenkit olivat toisissaan kiinni. Kylkeen tullut auto oli tullut keskikonsoliin asti, ovi oli penkin päällä ja karmi törrötti pystyssä käsijarrun kohdilla. A pilarikin oli lattiaa myöten parikymmentä senttiä sisempänä ja vääntänyt mm.eturipustukset ja kojelaudan. Keulassa oli vain vääntyneet puskurin tukiraudat ja jäähdytin. Kuskin penkistä oli selkänoja vääntynyt taakse ja kallistunut oikealle, siksi olin retkahtanu hanttarin penkin taakse. Polvet meni kojelaudan sisään mittaristoa myöten. Sivulasi oli tullut vauhdilla sisään koska kuskin ovessa näkyi piseitä ja sekuriittilasin murusia. Muistan sairaalaan haastattelemaan tulleiden poliisien ilmeet, kertoivat lopuksi että kannattaa lotata. Palomiehet olivat ihmetelleet että eikö täällä verta ole kun olivat autoa hakeneet. Onneksi muita ei ollut kyydissä, varmasti olis käyny pahemmin. Tulipa pitkä stoori, mutta no, mulle käyny näin, minun pahin läheltä piti tilanne.
Huh huh... Niitä tilanteita minkä jälkeen osaa alkaa arvostamaan auton turvallisuutta ja turvavöitä...
On kait nuita ollu. Yksi kolari.... nokat vastakkain, onneksi vauhti hiljanen ja itsellä alla hilux ja vastapuolena sierra. Noh menihän siinä sierra lunastukseen ja hilux selvisi todella pienillä vaurioilla. Hirvien kanssa sompaillu useasti, johtuen työstä ja kellonajoista jolloin liikenteessä. Yksi metsään ajo, vieläkään en tiedä miksi : Kaikista yllä olevista selvitty mustelmilla ja peltivaurioilla. Ja sitten yksi tapahtuma josta jäänyt ainoana lievä kammo/pelko ja tapahtumassa kaksi mysteeriä jotka ei selvinnyt koskaan. Eli joitain vuosia sitten peräkärri irtosi autosta ja kyseessä ei ollut mikään pienikärri vaan massaa jotain reilu 2tonnia. Menin aamulla n.klo4 hakemaan sen erään huoltoaseman pihasta ja kyseessä on ysitien varrella oleva vilkas sellainen, joten sen sinne tuonut henkilö oli laittanut siihen kidan peittävän lukko systeemin joka riippulukolla kiinni. Kokeilin eka onko lukko vaan vale lukossa, ei ollut joten avaimet taskusta ja auki samalla avaimella joka käy kärrin pariin lukkoon, auto hollille ja kärri koukkuun, muistan vieläkin sen naksauksen jonka lukko piti kun aattelin että rekkakuskikin varmaan heräs siinä vieressä ja vielä tarkastus että on kiinni ja eikun matkaan. Ysitietä menin ehkä n.20km ja sitten isoa hiekkatietä n.10km jossa todella jyrkkiä mäkiä, mutkia, nimismiehen kiharaa ja lätäkköreikiä ja siitä taas pienemmälle tielle jota n. reilu 5km kunnes lähes tasasella tiellä tunsin että "keventi" ja vilkasu peiliin ja MITÄ kärri irti ja hitaasti kaarti ojaan jossa pajupensas vaan heilahti. Onneks vahtia ei ollut paljoa ehkä 40-50kmh ja ojassa oleva pajupuska vaimenti liikkeen niin hyvin että aisa ja kärri pysyi täysin ehjinä ja puska jopa käänsi kärrin niin että kärrin sai koukkuun aivan suoraan. Mutta sen jälkeen alkoi tutkiminen että miksi kärri irtosi ??? kita tutkittiin monen henkilön toimesta ja mitään vikaa siitä ei löytynyt vaan se toimi täysin moitteetta, mutta enhän minä sitä enää suostunut vetämään metriäkään ennenkuin uusi kita oli vaihdettu. Ja joka epäilee että se ei ollut kunnolla kiinni alunperinkään niin mahdoton yhtälö olis saada sitä kärriä "irtaallaan" sinne minne asti se tuli. Ja se toinen mysteeri on että mulla ei ole vieläkään siihen aisalukkoon sopivaa avainta, sen kerran sain sen auki mutta empä ole toistamiseen onnistunut vaikka olen yrittänyt. Mutta tuosta kärrin karkaamisesta jäi kammo, sillä nyt kun kärri aina keventää niin aina tulee tunne että nyt se karkas, sydän hyppää kurkkuun ja vasta kun peilistä näkee että kaikki ok niin tulee helpotus. Ja tästähän on jo muutama vuosi ja kärriä vedän viikoittain useasti ja se tunne tulee aina. Se että lähteekö tuo pelko/kammo pois koskaan niin kukapa sit tietää... toivottavasti, kun ei se niin mukava tunne ole kun sydän hyppää kurkkuun. Onnihan tuossa oli että se karkasi vasta sielä mettätiellä eikä ysitiellä 80kmh vauhdista ja mennyt vastaan tulevan syliin.
Penskana olin kuulemma juossut karjalankarhukoiran luo, koira kettingin nokassa ja kettinki meikäläisen kaulan ympärillä. Mummo oli sitten hoksannu että mihin se poika meni, hiljaa maanitellut koiran luo ettei tämä vain riuhtaise. Oli koira sen kokoinen että ei mummolla mitään mahdollisuuksia pidellä jos olisi alkanut riuhtomaan. Tuuri matkassa sillä kertaa. Hirvikolarin olen yhden ajanut, jos en puoltametriä ehtinyt väistää niin tuli ylivuotinen nipponin keulan läpi syliin.
Tuossa on kyllä ollut suojelusenkelit tai tuurinpläjäys (miten kukin sen ajattelee) mukana.. Pieniä asioita jotka on säästänyt hengen. Olisi kiva kun olisi mukana jokin riskianalysaattori ja näkisi jälkeen päin tallennettua dataa mikä on ollut missäkin selviytymisprosentti. Varmaan tuli VÄHÄN liian varovaiseksi.
Onhan noita vähän vaikka minkänäköstä, mutta päällimmäisenä jäänyt mieleen tilanne toissakesältä. Alla oli 125cc KTM, jolla silloin liikuskelin paikasta toiseen. Loppukesästä muistin erään tienpätkän hiukan väärin, ja vetäisin n. 80km/h vauhtia 90 mutkaan. Mutkan ulkokurvissa oli tämän kuvan tapainen kaide, alempi vaakakaide oli tosin vähän korkeammalla. Oli pimeää, ja kun tajusin tilanteen ehdin hetken jarruttaa, ennenkun huomasin ettei mitenkään ehdi pysähtyä tai kääntää enää mutkaan. Löin etujarrun lukkoon ja päästin pyörästä irti kaatuessa, ja molemmat luisuttiin kaiteen ali pusikkoon. Kävi suht hyvä tuuri etten minä, tahi pyörä osunut pystyssä oleviin tolppiin, joita oli kaiteessa n.2-3m välein. Ainoat vauriot mitä tuosta tuli olivat pyörästä revennyt tuppi, vähän naarmuja käsisuojiin, etulokariin ja maskiin. Ajohousuihin tuli pari reikää asfaltilla luisumisesta. Muitakin samantyylisiä tilanteita oli samana kesänä, mutta niissä onneksi oli enemmän tilaa ajaa pitkäksi tahi kaataa.. Ja pari kertaa taisin pysyä jopa tielläkin. ;D
kaks kertaa ollu liian lähellä.. molemmilla kerroilla oli vitun hyvä tuuri. tämmöstä jälkiä tulee ku ajaa ilman kypärää moottoripyörällä, sillankaiteeseen kolahti. toisella kertaa ajelin isännän skiidon skandikilla johon oli istutettu 500 nestekone, uutta lunta oli tullu 20cm ja semmosta puuteria. noh ajelin rauhassa ja aloin patista keulimaan ja ku yritin löysätä kaasua niin se ei palauttanukkaan, yritin saaha sitä sammumaan mutta ei onnistunu ku kilppas semmoseen maamerkki kiveen ja siitä suoraan päin petäjää. vauhtia se kerkes kelata semmoset 80-90km/h ja toisen puun tyvestä meni ja sen takana oli isompi mänty johon se sitte pysähty. ite en kerinny hypätä ees pois siitä, lensin semmoset 20m etiä päin siitä vielä, ei onneksi tullu muuta ku murtunu kyynerpää. ja mustelmia jokapaikkaan. jos olisin 2m eri suuntaan lähteny nii olis käyny pojat huonosti :-X
Läheltä piti- tilanteet... Juman keka, meinas tuumanen jööti tärähtää punttiin... Ei ollut PG:n tunnit ihan täynnä vielä, ampui kypäräänkin silumiinia kivasti : Huomioon otin ja ilmoitin omistajalle, kytkin 4:stä kohtaa poreilla säteittäisesti... ei kestänyt ulosajoa hallista... Kyllä muuten JYSÄHTI Ja alakuomusta läpi tavaraa... Pyssykylän/Kemijärven suunnalta palikkaa laitteeseen kyselyssä, hoppua on kaiketi :-\ Osia kaupan, kilohinnalla! Tässä palikoista kuvaa:! (sorry modet, ei hinnoteltu)
Re: Läheltä piti- tilanteet... Aika totaalituho on kyllä, helekkari! Turhaa ne vartsun suojat siinä :
