Laitetaampa tällekkin lorulle loppu, toivottavasti topikista on hyötyä niin tämän kamppeen uudelle omistajalle kuin muillekkin pikkuvirkeiden kanssa painiville. Itellä tämä jäi viimeisenä 3 talvena niin vähälle käytölle, että "en koskaan myy" kääntyi sitten ajatukseen aavistuksen monikäyttöisemmästä reittikulkineestä, jolla vois ajatella tekevänsä myös jotain rautapesereissuja Lapissa. Kelkka lähti siis jo syksyllä kohti Enontekiötä ja tilallehan olin kattellut jo kesällä projektikuntoisen 800 Iron Dogin. Viime keväänähän tuli vielä käytyä ratalla reippailemassa ja Paljakan sprintissäkin kääntymässä. Ihan hyvin tuolla syheröradalla kerkesi ärässien ja etekkien seassa ja sijotus kympin sakissa sytyttikin pienen kisakipinän... Tämmönen tuli siis tilalle Siinä aikani muttereita pyörittelin ja sitähän oltiin viivalla sitten tämänkin kanssa viime viikonloppuna Kuusamossa. Enskaleiri ja minienduro oli kyllä ihan mahtavia kokemuksia. Luotto kelkkaan ja ajamiseen oli ennen viikonloppua melko nollissa, kun kerkesin tällä kelkalla jopa yhden reissun heittää ennen viikonloppua ja senkin päätteeksi keräiltiin vähän kamoja pitkin reittiä. Leirillä saatiin taas hommasta tatsia ja klikkereitäkin kerettiin pyöritellä, niin C2/n800 luokan voitto kivalla kaulalla anto taas bensaa liekkeihin tuon kisanälän suhteen. Häätyy miettiä josko jonkin kyläkisan kävis vielä tinttaan jos umpisen touhuilta kerkiää. Ongelmaksi vaan muodostuu tämän kelkan kuutiot, kun kasisatkulla ei sitten paljon muita luokkia mennä hämmentelemään. Numero valittiin tietenkin pikkurevin muistoa kunnioittaen (Kuva @Hemmo /RaceOnly)
On se @Hemmo semmonen salainen vanhan iän märkä haave ollut. Ajoa pitäs vaan saada pätkällä alle enemmän kuin nämä viime vuosien pari sataa kilsaa ja kelkankin joutuis vaihtaan...ja ajotuntumaa enemmänkin sais kyllä tehdä töitä kunnon kanssa! Muuten ei ongelmaa ole mutta tuo kyynärpään ja ranteen välihän se tahtoo mennä tukkoon, kun nytkin sai rouva repiä vasemmasta kädestä hanskan maalissa, kun ei oikeen kaasukädessä ollut loppukirin jälkeen pitoja. Vauhtia ois voinut ehkä naksun tai kaks kirratakkin, mutta ois kyllä jaksamisen puolesta kostautunut ihan varmasti loppupäästä ja ykköstavote oli kuitenkin tuoda ukko ja kelkka varmuudella ehjänä maaliin. Kelkkakin rypesi jo röötäämään, häätyy selvitellä, että mistä johtuu moinen vai onko etekin ominaisuus kun syöttää reiluummin? Raskastahan se oli reipas puoli tuntia mennä eka kertaa eläissään suht täpöllä, mutta hauskaa ja huoltomiehen mielipide pokaalista kruunasi kyllä fiilikset!
Otat vuoden projektin niin hyvin ehdit tehdä kaikki valmiiksi ensi kauteen. Pyörällä ajat kesän rallia ja talvella muutama pitempi lenkki niin jo sillä voi lähteä taipaleelle.
